torstai 27. elokuuta 2009

Rasismia siellä, rasismia täällä, rasismi se hyppii 8-vuotiaan ruumiin päällä

Muistatteko sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän? Hän sai kuulla olevansa ulkomaalaisvastaisuuden airut kun kyseenalaisti ulkomaisten opiskelijoiden koulutamisen Suomessa ilmaiseksi, kun samaan aikaan suomalaisia nuoria syrjääntyy kotisohvalla ilman opiskelupaikkaa.

Tiedättehän Hommafoorumin? Se on maahanmuuttokriittinen ja monikulttuurikriittinen keskustelupalsta. Jotku keskustelijat saattavat olla rasistejakin. Niinpä YLEX uutisoi: Hommafoorumi on rasistinen keskustelupalsta.

Opettajatkin voivat olla rasistisia - tai rasisteja, uutisen versiosta riippuen. Yleisradio:



Opettajat käyttäytyvät suomalaisessa koulussa välillä rasistisesti. Vaikka opettajan tarkoitus ei ole olla välttämättä rasistinen, maahanmuuttajaoppilaat ainakin kokevat käytöksen sellaisena.


Ensimmäinen ongelma: voidaanko väittää että x on y, jos todistelu perustuu subjektiiviseen kokemukseen? Vihje: ei todellakaan voi.

Tarkoittaako tämä ettei opettaja voi olla rasistinen tai rasisti? Ei tietenkään.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan kyse on osin väärinkäsityksistä. Järjestöstä kuitenkin myönnetään, että monikulttuurisuuskoulutusta tulisi järjestää lisää.


Seuraava ongelma: jos rasistisuuden todisteena on maahanmuuttajan subjektiivinen kokemus, kumpaa aletaan muokata: opettajan käyttäytymistä vai maahanmuuttajan tulkintoja?

Vastauksen tietysti tiedämme kaikki. Me muutumme, joustamme, suvaitsemme. Jos mamu kokee rasismia, sitä on. MOT. OAJ:n lausuntohan toteaa että mamu saattaa tulkita tilanteen väärin, mikä on ihan normaalia ja mikä voidaan hoitaa kertomalla mamulle ettei kaikki ole rasismia mikä siltä tuntuu. Mutta heti perään usutetaan monikulttuurisuuskoulutukseen. Näissä koulutuksissa opimme mitä mamuille ei saa sanoa tai miten heidän kanssaan ei saa toimia.

Suomessa kuusi vuotta asunut 22-vuotias Najma Abdirahman nyökkää heti, kun häneltä kysyy, onko suomalaisessa koulussa rasismia tai opettajilla ennakkoluuloja. Abdirahmanin mukaan esimerkiksi kiusaamistapauksissa opettajat usein syyttävät heti maahanmuuttajaa ja suomalainen kiusaaja pääsee pälkähästä.


Väärinkäsitys vai sysimustaa rasismia? Kiusaamistapauksissa on se ikävä puoli ettei pirukaan ota selvää mitä tapahtui, kuka sanoi, kuka teki, ja kenelle. Kaikki valehtelevat. Myös mamut. Voisin jopa sanoa että joillakin ryhmillä ei aina tunnu edes olevan selvää eroa todella ja keksityllä.

Jos myönnetään että väärinkäsityksen mahdollisuus on olemassa, eikö olisi kohtuullista olettaa aina ensiksi että kyse on väärinkäsityksestä? Ei. Koska jos mamusta tuntuu rasismilta, rasismia on.

Lisäksi opettajat usein vähättelevät eivätkä kannusta maahanmuuttajia.

- Joillekin lapsille opettaja on esimerkiksi sanonut, että heidän ei kannata haaveilla lääkärin urasta, sillä sinähän olet maahanmuuttaja. "Ei sinulla pitäisi olla sellaisia odotuksia tulevaisuudesta", opettaja saattaa sanoa, Abdirahman kertoo.


On väärin lytätä lapsen unelmat. Aikuisen ja opetajan tilannetajun ja empatian pitäisi olla sillä tasolla ettei haaveita murskata. Ja jokaisen kohdalle lienee osunut ainakin yksi opettaja joka todellakin nauttii sadistisesti toisten alistamisesta, vähättelystä ja nollaamisesta.

Mutta että mamun kohdalle sellainen sattuu niin usein...

Kyselläänpä keskiverto mamupitoisessa luokassa oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmia. Jarkkokyllikki ja Pirjoheikki mutisevat "emmätiä, lukioon kai" eikä kepilläkään saa ulos mitään konkreettisia urasuunnitelmia. Hassanhassan ja Abdulabdul aikovat lääkäriksi, mutta Mohamedmohamed vain ammattiurheilijaksi.

Keskuudessamme elää kulttuuri jossa kynttilää ei laiteta vakan alle. Pojat, ja miksei jotkut onnekkaat tytötkin, kasvatetaan uskomaan itsestään vaikka mitä. Jos unelmat eivät materialisoidu esimerkiksi, sanotaan nyt vaikka huonon kielitaidon, laiskuuden tai riittämättömien henkisten resurssien vuoksi, syy pitää löytää jostakin. Ja syyhän löytyy katedeerin takana kyykkivän rasistin pikimustasta rasistin sielusta. Tai yhteiskunnan piilorasismista. Ihan kaikesta, paitsi oppilaan omasta puserosta.

Realiteettien myöntäminen itselleen ja perheelleen on kova paikka. Kaikista ei tule lääkäreitä. Tai ammattifutareita. Opettajan tulee selvittää oppilaalle mitä tällaisen unelman tavoitteleminen oppilaalta edellyttää. Joskus niin selkeästi ettei se enää tunnu mukavalta. Joten... opettaja käyttäytyy rasistisesti.

Rasistista nimittelyä ei tiedosteta

Abdirahmanin kokemukset ovat kuin suoraan YLE Uutisten viime viikolla tekemästä asenne-kyselystä. Kyselyssä monikulttuuristen kohtaamispaikkojen toiminnanjohtajat ympäri Suomen kertoivat maahanmuuttajien kokemuksia rasismista tämän päivän Suomessa. Kouluista mainittiin muun muassa, että rasistista nimittelyä ei tiedosteta, yläkouluun siirryttäessä kiusaamisesta ei enää puhuta ja opettajista jotkut käyttävät edelleen rasistisia ilmauksia.


Tähän kaivataan kipeästi esimerkkejä. Kyse on siis ilmeisesti oppilaiden keskinäisestä nimittelystä? Kaikki Suomen koululaiset ovat joko homoja tai huoria, jotkut molempia, jos tämä on kiinni toisten nimittelystä. Nimittelystä tiedetään. Jos sitä havaitaan, asiaan puututaan. Näin toimii jokainen palkkansa arvoinen opettaja. Sitä mitä ei kuulla, ei tiedosteta. Sille mitä ei tiedosteta, ei voida tehdä mitään. Kuinka usein haastateltua on nimitelty avoimesti opettajan läsnäollessa? Kiusaaminen tapahtuu piilossa. Kiusaaminen on suuri ongelma. Kaikki Suomen liian lihavat, liian laihat, liian erilaiset yms voisivat myös kääntää tilanteen opettajan lihava-, laiha- tai erilaisuusvastaisuuden syyksi. Mutta vain maahanmuuttajat osaavat osoittaa täsmälleen mikä kouluissamme menee pieleen. Kun mamu sanoo rasismia on, sitä on. MOT.

Opettajien rasistisista ilmauksista haluaisin kuulla kernaasti lisää. Ensin haluaisin kuitenkin kuulla että mitä ihan tarkkaan ottaen se rasismi on, ja mistä tunnistaa rasistisen ilmauksen. Onko jossain ladattavissa lista asioista ja sanoista joita mamuille ei saa sanoa, nimistä joilla mamuja ei saa kutsua? Onko kyse siitä että opettaja on kutsunut jotakuta neekeriksi? Tai joksikin muuksi?

Ilman esimerkkejä ja todisteita tämäkään uutinen ei ole sen virtuaalipaperin arvoinen jolle se on virtuaalipainettu. Tämä havainto vahvistuu, kun kuulemme asiantuntijan ääntä:

Rasismia lasten ja nuorten arjessa tutkinut tutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta ei ole yhtään yllättynyt opettajien keskuudessa piilevästä rasismista.

- Koulutan paljon opettajia ja olen kohdannut semmoisia asenteita, toimintatapoja tai puhetapoja, jotka mielestäni ovat olleet rasisisia, Rastas sanoo.

Rastaan mukaan suurin ongelma piilee siinä, että opettajat eivät tunnista rasismia. Kouluissa ei siis tiedetä, miten maahanmuuttaja kokee opettajan sanat.

- Suomessa on paljon opettajia, jotka eivät ole joutuneet pohtimaan rasismia omassa elämässään ja jotka eivät ole törmänneet näihin asioihin opettajankoulutuksessakaan, Rastas sanoo.


Minua ei yllätä ettei Rastasta yllätä. Hommafoorumilla on ketju aiheesta Anna Rastas. Itse en kommentoi enempää asaa tai ihmistä jonka työtä en pidä vakavasti otettavana. Lukekoon itse se joka haluaa.

Monikulttuurista koulutusta tarvitaan

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ei pidä opettajien rasismia suurena ongelmana. Kangasniemi uskoo, että kyse on osin väärinkäsityksistä. Kangasniemi kuitenkin myöntää, että monikulttuurista lisäkoulutusta tarvittaisiin opettajille.

- Kaikista meidän vaatimuksista huolimatta työnantaja ei satsaa tämmöisiin asioihin. Ehkä tänä päivänä jo vähän opettajankoulutuksessa kiinnitetään tällaisiin asioihin huomiota, mutta ei kaksikymmentä vuotta sitten ollut tällaista olemassaakaan, Kangasniemi sanoo.


Kuka sitä koulutusta tarvitseekaan? Miten opettajan täytyy muuttaa olemustaan, ulosantiaan ja ajatteluaan sellaisen ihmisryhmän vuoksi joka on vaikuttanut maassamme jo lähes 20 vuotta? Ja ihan tarkkaan ottaen mistä ryhmästä Kangasniemi mahtaa puhua? Ei kai Erkki vihjaa että jokin ryhmä olisi Suomen "perinteisiä" monikulttuurisia ryhmiä alttiimpi väärinkäsittämään ja loukkaantumaan?

Ei tarvitse vastata.

Somalitaustaisen Nadma Abdirahmanin mielestä suomalaisten pitäisi kuitenkin jo alkaa olla tottuneita ulkomaalaisiin. Opettajan taholta tottumattomuus on vieläkin kummallisempaa.

- Opettaja on niin kuin poliisi tai vartija. Sellaisia ihmisiä, joilta ei odota, eikä halua rasismia. Opettajan tai poliisin rasismi on pahempi kuin vain jonkun kadulla kulkevan ihmisen. Opettajan pitäisi olla se, joka tekee reilua peliä tässä maailmassa, Abdirahman jatkaa.



Ilman konkreettisia esimerkkejä ja todisteita tästä opettajissa ilmenevästä rasismista en voi kuin todeta että Nadma (vai Najma?) on ihan oikeassa. Epäilen kuitenkin ettei Nadma kykene antamaan minua tyydyttävää vastausta kysymyksiin: mitä on rasismi, kuka on rasismi, mistä rasismin tunnistaa, miksi juuri se on rasismia?

Se on aivan satavarmaa että se joka Suomessa kaikkein vähiten osaa vastata näihin kysymyksiin on Anna Rastas.

Nadma/Najma ei ole tilanteessa suinkaan yksin. Erittäin mielenkiintoisen filmin perusteella rasismia on joka paikassa, kaikki ovat sitä kokeneet, mutta kysyttäessä kukaan ei osaa sanoa mitä se on tai miten sen tunnistaa. Ainoa mistä oollaan yhtä mieltä on että rasismiin pystyy vain valkoinen ihminen, ja sen kokee vain tumma ihminen.

Aika rasistista.

Katsokaa ja kuunnelkaa. Tämä pätkä opettaa enemmän kuin tuhat Rastaan seminaaria rodullistavasta katseesta.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

... and Education for All

Kaikkien nettinatsien suosikkikirjailija JRR Tolkien kirjoitti kuinka kääpiöt kaivoivat ahneuksissaan liian syvälle Khazad-Dumin kaivoksessaan ja herättivät syvältä maan alta siellä lepäävän pahan, Balrogin, joka teki lopun kääpiöiden Morian valtakunnasta.

Tämän viikon uutiset herättävät epäilyksen että joku, mahdollisesti Musiikkitalon urakoitsija, on kaivanut liian syvälle Töölönlahden rannassa ja herättänyt valottomassa ja hapettomassa luolassaan torkkuneen avaruuslepakoiden lauman, joka nyt mellastaa vapaana maassamme, antaen toinen toistaan mielipuolisempia lausuntoja oikealle ja vasemmalle.

Ei liene mikään uutinen että avaruuslepakoiden (eng. Moon Bat) esiintymistiheys Arkadianmäen Sirkuksessa on suuri. Paikallinen kanta on kuitenkin pysynyt suhteellisen hyvin kurissa, koska äänestäjillä kaikesta huolimatta on jonkinlaiset aivot, eikä mitä hyvänsä horinaa katsota hyvällä omienkaan riveistä. Todellinen emäsuoni on paikallistettavissa SYL:iin, Suomen Ylioppilaskuntien Liittoon, tarkemmin sanottuna sen johtoportaaseen. Opiskelijapoliitikkoja eivät näytä koskevan kansanedustajia ja ministerejä sitovat rajoitteet, joten kun opiskelijabroileri avaa suunsa, odottaa sopii ihan mitä tahansa. Eikä tällä viikolla ole ollut puutetta hämmennyksestä ja häpnadista.

Muistanemme kaikki tämän ikävän uutisen: Suomea, joka tekee parhaansa profiloituakseen koulutuksen suurvallaksi, käytetään sumeilematta hyväksi. Jopa vilppiin turvautuen.

Ulkoministeriö epäilee, että Hämeen ammattikorkeakouluun (Hamk) loppukesällä lisähaulla hankittujen 130 afrikkalaisen opiskelijan pätevyyttä ja motivaatiota tulla Suomeen ei ole ehditty kunnolla tarkistaa.

Kesän aikana länsiafrikkalaisia on hakenut runsaasti myös muihin Suomen ammattikorkeakouluihin.

Jopa yli puolet Suomen Nigerian-suurlähetystössä kesä–heinäkuussa käsitellyistä opiskelijoiden oleskelulupahakemuksista sisälsi väärennettyjä liiteasiakirjoja kuten todistuksia.

Pääosin hakijat olivat kotoisin Nigeriasta ja Ghanasta, mutta myös Kamerunista ja Gambiasta.


Ei liene yllätys kenellekään jolla veri kiertää päähän asti että kun ilmaista jaetaan, ottajia on. Kun ilmaiseksi jaetaan priimaa, maailman parasta koulutusta, ottajia on tungokseksi asti. Ja kun sinne ilmaiseen tullaan oikein paikan päälle hakemaan ja järjestämään pääsykokeita, ovenkamanat natisevat. Ja kun kilpailu on kovaa, neuvokkaimmat fuskaavat. Ainakin maassa jossa pääelinkeino, pääasiallinen ajanviete, toiseksi merkittävin vientituote ja kansallinen tapa tuntuu olevan ns. apinan koijaaminen. Kuten Nigeriassa. Enkä malta olla lainaamatta halpamaisesti Helsingin Sanomien terävintä kynää, Katja Marteliusta, joka totesi että

Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.


No niin, tavalla tai toisellahan ne tulijat on valikoitava, joten miksei sitten vaikka niin että nohevimmat fuskaajat saavat palkinnoksi ilmaisen koulutuksen, englanniksi, Suomessa, veronmaksajien rahoilla, ja voivat sitten mennä etsimään onneaan mistä tahansa englanninkielisestä maasta. Suomihan ei sellainen ole, joten eipä voi opiskelijoita syyttää siitä että lähtevät.

Ilmiselvä kysymys onkin että mitä vitun järkeä on kouluttaa ilmaiseksi ulkomaalaisia ulkomaan kielellä Suomessa veronmaksajien rahoilla, että he voisivat hakeutua hyviin työpaikkoihin jossain muualla. Tähän kysymykseen liittyvätkin viikon avaruuslepakkobongaukset mediassa.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä pohtii mielestäni ihan aiheesta vievätkö ulkomaalaiset opiskelijat suomalaisten nuorten opiskelupaikkoja.

Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) kysyy, ottaako Suomi liikaa ulkomaalaisia opiskelijoita yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

- Katson tätä työttömyyden ja syrjäytymisen näkökulmasta, hän perustelee pohdintaansa Verkkoapilalle.

... Korkeakouluja houkutellaan rahakannustimin hankkimaan ulkomaalaisia opiskelijoita. Hyssälä aprikoi, onko tässä menty liian pitkälle, jos kotimaan nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee 12 500 ulkomaalaista. Opetusministeriö korjasi luvun tänään. Eilen, tiistaina, ministeriön virkamies kertoi Verkkoapilalle, että luku olisi 15 000.


Järki sanoisi että opiskelupaikkojen määrä mitoitetaan kysynnän mukaan. Tyhjiä paikkoja ei pitäisi olla, koska jos ei ole opiskelijoita, ei opetetakaan. Tietenkään ei kannata purkaa kerran pystytettyä infraa ja osaamista, joten kausittaisen vaihtelun tasoittaminen ulkomaalaisilla opiskelijoilla olisi oikein järkevää. Samalla saataisiin katettua opiskelumaksuilla suomalaisen koulutuksen kroonista rahapulaa, joka ilmenee mm homehtuvina rakennuksina ja kasvavina ryhmäkokoina.

Mutta ulkomaalaisia koulutetaan siis ilmaiseksi. Koska tässä ei normaalilogiikalla ajateltuna ole mitään järkeä, täytyy sukeltaa avaruuslepakon hämärään tapuliin selvittääkseen miksi näin tehdään, ja miksi se on hieno juttu.

Mainittakoon ja korostettakoon että koulutus todellakin on parasta apua, oli vaiva lähes mikä hyvänsä. Jos hilloa ja kapasiteettia on, olisi todella mahtavaa kouluttaa koko maailman lapset ja nuoret suomalaiseen malliin. Kuitenkin olen muista uutisista ollut päättelevinäni että juuri paraikaa puitavaan budjettiin kaivataan 13 000 000 000 euroa lisää, ja se joudutaan lainaamaan ulkomailta.

Pidän siis osoitettuna että hilloa ei ole. Purkin kansi siis kiinni. Eikö? EI!

Jussi Rauvola, opiskelijajärjestö SYL:n puheenjohtaja

”Lukukausimaksukokeilu EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulee ilman muuta poistaa. Suomessa on moneen kertaan koeteltu poliittinen linjaus siitä, että koulutuksen tulee olla tasa-arvoista ja siten maksutonta. Autonomia tarkoittaa itsehallintoa. Siksi yliopiston hallituksessa pitää olla enemmistö yliopistoyhteisön sisäisillä jäsenillä. SYL on esittänyt, että heitä olisi yksi enemmän kuin ulkopuolisia jäseniä.”


Paitsi että koulutuksen ilmaisuus ja tasa-arvoisuus on puolihuolimattomasti ulotettu koko muuhun maailmaan, eikä pelkästään suomalaisten veronmaksajien lapsiin, samainen Rauvola on sitä mieltä että ulkomaalaisten subjektiivisen oikeuden ilmaiseen koulutukseen Suomessa kyseenalaistaminen on, tadaa, ulkomaalaisvihamielisyyden lietsomista.

Luulisi että Rauvola on valitettava yksittäistapaus, mutta pahempaa kuuluu. Aamulehden mukaan opiskelijajärjestöt laidasta laitaan paheksuvat Hyssälän lausuntoa:

Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto tyrmäsi Hyssälän väitteen muistuttaen, että suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä opiskelijavalinnat tehdään tasapuolisten valintakokeiden perusteella. Tällöin myös suomalaisilla nuorilla on tasavertainen mahdollisuus hakea opiskelemaan.

Kokoomusopiskelijoiden mielestä suomalaisiin korkeakouluihin on saatava lahjakkaimmat ja pätevimmät opiskelijat kansallisuuteen katsomatta.

Demariopiskelijoiden puheenjohtaja Katri Nokela oli puolestaan ällistynyt Hyssälän rajoittuneesta käsityksestä nuorisotyöttömyyden monimutkaisesta kokonaisuudesta.

- Hyssälä sysää nuorisotyöttömyyden ulkomaalaisten opiskelijoiden viaksi. Tämä osoittaa tietämättömyyttä, ja on tulkittavissa suorastaan ulkomaalaisvastaiseksi, Nokela sanoi tiedotteessa.


Onhan se huomaavaista että suomalaiset ovat sentään samalla viivalla muun maailman hakijoiden kanssa. Viiden miljoonan suhde yli kuuteen miljardiin on kuitenkin sellainen että jos täydellinen koulutuksen tasa-arvo jonain päivänä toteutuu, Suomen kouluissa ei opiskele yhtä ainoaa suomalaista nuorta.

Ulkomaalaisvastaisuudella polttomerkitty Hyssälä saa kiittää onneaan siitä ettemme elä 1600-luvulla. Pikkutyttö on todistanut Hyssälän eukon lentäneen noitasapattiin ilkamoimaan alasti pimeyden prinssin kanssa, joten ei kun roviolle.

Demaripolitrukki sentään muistaa mainita sen mikä Hyssälällä kai viran puolesta oli suurin murhe: ilman opiskelupaikkaa jäävien suomalaisnuorten tilanne.

Rauvola/SYL kertoo:

SYL:n mukaan syrjäytyneitä suomalaisnuoria ei voi asettaa vastakkain ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa, sillä tällaiset nuoret eivät muutenkaan kilpailisi korkeakoulupaikoista ulkomaalaisten kanssa.


Ulkomaalaisten opiskelu Suomessa ei siis ole keneltäkään pois. Tähän viitannee myös demaripolitrukin laittamaton lausunto "rajoittuneesta käsityksestä nuorisotyöttömyyden monimutkaisesta kokonaisuudesta." Suomalainen syrjäytyjä ei ole kinuamassa ammattikorkeakoulupaikkaa joka menee sitten ulkomaalaiselle. Opetusministeri Henna Virkkunenkin kiirehti tyrmäämään Hyssälän lausunnon:

Virkkunen puolestaan muistuttaa, että erityisesti suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on useita sellaisia koulutusohjelmia, jotka eivät yksinkertaisesti kiinnosta suomalaisia.

- Ammattikorkeakouluista jäi tänäkin vuonna täyttämättä 1500 opiskelupaikkaa, koska hakijoita ei ollut riittävästi. Näihin ohjelmiin haetaan täydennyshaulla opiskelijoita laajasti myös ulkomailta, Virkkunen muistuttaa.


Koska lukijani ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin linkkaamieni uutispalveluiden ja lehtien lukijat, puhumattakaan näiden medioiden lähteinään käyttämistä opiskelijapoliitikoista, en viitsi vääntää rautalankaa. Vastaan perinteisellä dialogimallilla keskeisiin kysymyksiin.

- Onko oikein kouluttaa ilmaiseksi muita kuin omaa porukkaa?
- On, jos siihen on resursseja ja halua. Halua on, resursseja ei. Näin siis vastaus kysymykseen on ei.

- Kun kuitenkin koulutetaan, onko ulkomaalaisen paikka pois suomalaiselta?
- Tietysti. Opiskelijapoliitikonkin pitäisi ymmärtää resurssien rajallisuuden käsite. Koulutuskapasiteetti pitää saattaa kohtaamaan kysyntä, eikä toimia niin että ylitarjonta hoidetaan kasvattamalla kysyntää samalla kun toisessa päässä kenttää tarjotaan eioota. Koulutus on sikäli kuin mikä tahansa yhteiskunnan toiminto - se syö rahaa ja paskantaa (toivon mukaan) yhteistä hyvää. Kun raha käytetään tarpeettoman toiminnan tekohengittämiseen, sitä ei riitä todelliseen tarpeeseen.

- Onko näin ajatteleminen ulkomaalaisvastaisuutta?
- Se että vastustaa ulkomaalaisten ilmaista kouluttamista suomalaisten nuorten maatessa kotona syrjäytymässä ilman soveltuvaa koulutuspaikkaa voidaan tietysti leimata ulkomaalaisvastaisuudeksi - hehän ovat ulkomaalaisia. Mutta samalla logiikalla rottien pitäminen pois viljalaarilta voidaan leimata jyrsijävastaisuudeksi. Tai sadetakin pitäminen vesivastaisuudeksi. Tosiasiassahan halutaan vain suojella satoa ja pysyä kuivana. Oman jälkikasvun ajatteleminen ennen vieraiden mukuloita on lajia säilyttävä biologinen ominaisuus, jota perinteisesti on pidetty oikein hyvänä juttuna. Mutta avaruuslepakko onkin evoluution umpikuja, joka itse työntää munansa alas pesästä ja laittaa ulos kyltin - CUCKOOS WELCOME - WE SPEAK ENGLISH. Avaruuslepakko ei kynnä eikä kylvä, se lentää sirittäen ympyrää luottaen rikkinäiseen tutkaansa. Kun se törmää seinään, putoaa maahan siipi poikki ja joutuu ketun ruoaksi, se ei yllätä ketään. Paitsi hänet itsensä.

- Minkälaista koulutusta samalla rahalla sitten pitäisi tarjota?
- Siinäpä haaste. Sanoisin jopa että ministerien ja opiskelijajärjestöjen kannattaisi käyttää aikansa ja energiansa juuri tämän kysymyksen pohtimiseen. Ainakin poliitikoille ja virkamiehille jopa maksetaan palkkaa siitä hyvästä että tekisivät jotain tällaisille selkeille yhteiskunnallisille ongelmille.

(Mahdollisesti) urospuolinen avaruuslepakko luontaisessa ympäristössään. Villi tuijotus kertoo otsaluun takaisesta kuumeisesta kamppailusta todellisuutta vastaan.



---

Tajusin Yrjöperskeleen kirjoittaneen samansuuntaisesta ihmis(?)lajista, mitätöijistä. Kannattaa lukea, kuten Ykää aina.

perjantai 14. elokuuta 2009

OPH:n raportti, osa 4: Maahanmuuttajaoppilaiden määrästä ja koulujärjestelmän keskeisimmästä kehittämisalueesta

Tämän luvun otsikko on melkoinen, mutta se on perusteltu. Kun pääsemme loppuun saakka, monella lukijoista pyörivät sukat jalassa. Joten istukaa tukevasti.

Maahanmuuttajanuorten määrää peruskoulun päättöluokalla (= ysillä) käsittelevä luku on lyhyt. Mielenkiintoisia ovatkin tuon luvun tietojen perusteella tehdyt johtopäätökset - raportin kirjoittajien ja omat. Veikkaan että luvun luettuaan jokaisella on ainakin jokin johtopäätös mielessään.

Nyt tulee numeroita, joten tarkkana. Muistakaa myös tarkistaa suoraan lähteestä, ettei koko homman uskottavuus kaadu pikku fiboihin tuolin ja näppiksen välissä.

Peruskoulujen yhdeksäsluokkalaisista oli koko maassa ajanjaksolla 1996–2006 äidinkieleltään suomenkielisiä 93 prosenttia, ruotsinkielisiä runsaat viisi prosenttia ja muuta kieltä puhuvia kaksi prosenttia. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista eli käytännössä maahanmuuttajataustaisista nuorista lähes puolet asui Uudenmaan maakunnassa, joka kymmenes Varsinais-Suomessa ja joka 15:s Pirkanmaalla. Muiden maakuntien osuudet vieraskielisistä nuorista vaihtelivat vajaasta prosentista kolmeen ja puoleen prosenttiin. Suurin suhteellinen vieraskielisten osuus oli Uudellamaalla ja pienin Etelä-Pohjanmaalla. Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa asui 42 prosenttia koko maan vieraskielisistä yhdeksäsluokkalaisista.


Nyt varastan tähän kuvan suoraan OPH:n pdf-tiedostosta sivulta 58. Nuo pallukat ovat kivoja.

Vieraskielisten 9.-luokkalaisten määrän ja suhteellisen osuuden (kaikista yhdeksäsluokkalaisista) kehittyminen vuosina 1996–2006 koko maassa






















Kasvua on, tietynlaista keskittymistä myös kieltämättä huomattavissa. Nuo pallot ovat kyllä aivan sairaan isoja. Maahanmuuttajanuoria on siis pakko olla todella paljon. Mutta missä luuraavat kylmät numerot? Koko ajan puhutaan suhteellisista osuuksista, prosenteista. Mutta prosentit eivät käy koulua. Kuinka paljon maahanmuuttajanuoria siis on päättöluokalla?

Kuviosta ilmenee, että määrä ja suhteellinen osuus ovat lähes 2,5-kertaistuneet ajanjaksolla 1996–2004. Tämän jälkeen vuosittainen määrä on tasaantunut vajaaseen 1 800 oppilaaseen ja noin 2,5 prosenttiin kaikista yhdeksäsluokkalaisista.


Käytetää sitten tätä 2,5%:ta ikäluokasta. Kymppiluokkalaisista 2 tai 2,5% on niin pieni lukumäärä ettei sitä juuri kannata pohtia.

Tutkimuksessa käytetty Tilastokeskuksen viimeisin tieto, joka on vuodelta 2006:

Yhdeksäsluokkalaisia kokonaisaineistossa: 65782. Tämä on siis koko ikäluokan koko. Näin suurilla pääluvuilla erilaiset tutkimuksessa mainitut poikkeamat eivät juuri tunnu missään. (Jos olet tilastoanaalikko, kiistä toki.)

Kymppiluokkalaisia kokonaisaineistossa: 1327. Hyvin pieni määrä siis, eivätkä sadankaan oppilaan muutokset suuntaan tai toiseen vaikuta koko 9+10-luokkalaisten määrään juurikaan.

Yhteensä päättöluokkalaisia siis: 67109. Koska olen suurpiirteinen, käytän laskuissani tästedes pyöreän kaunista lukua 67100.

(Mainittakoon että Tilastokeskuksen vuotta 2008 koskevat luvut kertovat peruskoulun yhdeksännellä luokalla olevan 65831 ja kympillä 1295 oppilasta.)

Sovelletaan lukua 67100 edellä mainittuihin prosenttiosuuksiin.


Äidinkieleltään muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä: 2,5% = 1677.

Näistä "lähes puolet" Uudellamaalla: 50% = 838, tai siis vähän alle. Olisiko 800?

Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa (oikeastaan kolmessa, koska Kauniaisissa ei asu porukkaa juuri muutenkaan mitenkään Hki-Vantaa-Espoo-kolmikkoon verrattavia määriä, saati sitten ysi/kymppiluokkalaisia, saati sitten 9/10-lk mamuja) 42% = 704.

Uudellamaalla siis vähän alle puolet kokonaisuudesta, pääkaupunkikunnissa 42% kokonaisuudesta. Nämähän ovat aika lähekkäisiä osuuksia. Olisiko noin että Uudellamaalla maakunnassa ei juurikaan asu maahanmuuttajanuoria, vaan lähes kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla. Oliko tämä yllätys jollekin? Edellä nähdystä pallukkakuvasta voidaan todeta että maahanmuuttajuus on urbaani ilmiö. Joten voitaisiinko unohtaa pötypuheet "Varsinais-Suomesta, Uudestamaasta ja Pirkanmaasta"? Emmehän ole lapsia. Suur-Helsinki, Turku ja Tampere ympäryskuntineen. Sinne ne mamut menneet on.


Ikäluokassa on siis noin 1600-1800 maahanmuuttajanuorta. Näin moni per vuosiluokka (plus vähän päälle joka vuosi, niin kauan kuin nykyisen muotoinen maahanmuutto jatkuu) mahdollisesti osallistuu siis S2-, oman kielen ja osaltaan oman uskonnon opetukseen. Näin monesta valikoituvat ne prosentti osuudet jotka eivät pääse jatkoon peruskouluopintojen jälkeen. Näistä 1600-1800:sta oppilaasta vuosittain valikoituvat ne jotka vaativat lisähuomiota koulun nivelvaiheissa. Neljäsosahan heistä ei tarvitse S2-opetusta, joten jäljelle jää 1200-1350 jotka tarvitsevat.

Nämä 1200-1350 oppilasta jakautuvat ympäri maata epätasaisesti, mutta jakautuvat kuitenkin. Sinänsä merkittävä määrä oppilaita kokonaisuutena, mutta hyvin pieniksi määriksi hajautuneina. Paitsi pääkaupunkiseudulla, jossa S2-tarjontaa kaipaa jotakuinkin 500-570 oppilasta.

Lukuunottamatta joitakin suurten kaupunkien alueita maahanmuuttajanuorten ongelmat eivät siis juurikaan kosketa koulujamme. Saman katon alle koottuna S2-tarve voitaisiin tyydyttää pääkaupunkiseudulla yhdellä suurehkolla yläasteen koululla. Näinhän ei tietenkään toimita, mutta se antaa kuvan ongelman mittaluokasta. Tai siis ongelman pienestä mittakaavasta. Toki jokainen nuori on ainutlaatuinen, mutta alle 600 oppilasta pääkaupunkiseudun kaikista yseistä on aika vähän. Koko maassakin siis korkeintaan 1350 päätä.

Verrataan lukua johonkin toiseen tunnettuun ja tunnustettuun ongelmaan, joka koskee koko ikäluokkaa.

(Vuonna 2007) opiskelua ei jatkanut 6 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus pieneni 0,5 prosenttiyksiköllä edellisvuodesta.


6% koko ikäluokasta on suuruusluokkaa 4000. Tämä on valtava määrä. Sanoisin että koulutien katkeileminen ja hidastuminen on yksi keskeisiä syitä kenen tahansa vaikeuksiin sopeutua yhteiskuntaan, ei pelkästään niiden maahanmuuttajanuorten jotka tietysti lukeutuvat samaan osuuteen. (Mielenkiintoinen juttu tuosta luvusta 4000: Opettaja-lehti väittää tänään että 4000 oppilasta on 12% ikäluokasta. Selvä virhe siis, mutta Opettaja-lehdessä on ennenkin laskettu väärin...)

Kukaan ei kiistä etteikö maahanmuuttajanuorten koulutus olisi ongelmainen ja vaikea asia. Kukaan ei kiistä ettei Suomessa pysyvästi oleskelevilla lapsilla ja nuorilla olisi oikeus saada käytettävissä olevilla resursseilla parasta mahdollista koulutusta. Joillakin voi tosin olla sellaisiakin ajatuksia että "oma väestö" pitäisi ruokkia/hoitaa/kouluttaa ensin...

Mutta oletteko edellä esitettyjen numeroiden valossa valmiit nielemään Opetushallituksen raportin johtopäätöksen:

Suomen väestön ikärakenteen vuoksi tavoitteena pidetään työperäisen maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Toisaalta kuntien palvelurakenneuudistuksen vuoksi pääkaupunkiseudulle (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa) on tehty ensi kertaa vieraskielisiä koskeva kasvuennuste, joka ulottuu vuoteen 2025 (Vuori 2007). Sen mukaan vuonna 2025 noin viidesosan pääkaupunkiseudun peruskouluikäisistä ennakoidaan olevan maahanmuuttajataustaisia, kun vastaava osuus on nyt kahdeksan prosenttia. Koko väestön osalta nopeasti kasvavina kieliryhminä pidetään Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekä Aasian kieliä puhuvia. Edellä mainittujen jo havaittavien trendien ja lähitulevaisuutta koskevien ennusteiden perusteella voidaan pitää selvänä, että maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi keskeisimpiä suomalaisen koulujärjestelmän kehittämisalueita, ellei peräti kaikkein keskeisin.

Ratkaistavana on kaksi erilaista kysymystä. Ensimmäinen on se, miten niiden koulujen tulee toimia ja miten niitä kouluja parhaiten tuetaan, joissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on hyvin suuri. Erilaiset hankkeet eivät tarjoa kestävää ratkaisua, koska ne perustuvat lisäresursointiin, joka päättyy samalla kun hankekin. Toinen ratkaistava kysymys on, miten tarjotaan yhdenvertaiset koulutuspalvelut niille maahanmuuttajaoppilaille, jotka asuvat alueilla, joissa maahanmuuttajien osuus on pieni.


Maahanmuuton lisääminen on tavoite. Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on koulujärjestelmän keskeisin kehittämisalue.

Laita tuo mietintämyssyysi.

OPH:n raportti, osa 3: Maahanmuuttajien koulutus Suomessa

Tutkimuksen ensimmäinen luku tiivistetään seuraavasti:

Säädöksiä ja suosituksia koskeva luku on tarkoitettu ensisijaisesti sen kuvaamiseen, mitä nyt tehdään, ja samalla sen arvioimiseksi, turvaavatko säädökset ja suositukset riittävästi maahanmuuttajaoppilaidemme yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet kantaväestön oppilaiden kanssa. Säädöspohja voidaan siis suhteuttaa tuloksiin. Säädökset, ohjeet ja suositukset koskevat niin sanottua valmistavaa opetusta, suomi toisena kielenä -opetusta, oppilaiden oman äidinkielen opetusta ja oppilaiden saamaa äidinkielistä opetusta. Maahanmuuttajaoppilaiden opetusta koskevaa ohjeistusta on täydennetty viime vuosina, ja sitä voidaan muuttaa jatkossakin.


Kahlattuaan säädösten viidakon ja arvopohjan läpi lukija saapuu käytännön selostukseen kouluissa vallitsevista nykykäytännöistä.

Valmistava opetus:

Oppivelvollisuusikäisille ja esiopetusikäisille maahanmuuttajalapsille voidaan antaa perusopetukseen valmistavaa opetusta. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole riittävän hyvä perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Valmistavan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Valmistavassa opetuksessa oppilaalle annetaan opetusta perusopetuksen oppiaineissa oppilaan opinto-ohjelmassa tarkemmin määritellyllä tavalla. Oppiaineiden opetuksessa noudatetaan soveltuvin osin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Opetuksessa otetaan huomioon, että oppilaat ovat iältään, oppimisvalmiuksiltaan ja oppimistaustaltaan erilaisia. Valmistavan opetuksen aikana oppilaat integroidaan perusopetuksen ryhmiin lähinnä ikätasoaan vastaaviin suomen- tai ruotsinkielisiin opintoihin oppilaan oman opinto-ohjelman mukaan. Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista.


Toim. huom: tämän tyylinen teksti on tyypillistä opetussuunnitelmien perusteille. Asiat ilmoitetaan toteavalla tyylillä, aktiivin indikatiivissa. Soveltaminen jää kouluille. Kun siis todetaan että "Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista", tarkoitetaan tavoitetta, ei kuvata todellisuutta.

Opetusta annetaan 6–10-vuotiaille vähintään 450 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 500 tuntia, mikä tarkoittaa noin puolen vuoden mittaista koulutusta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003–
2008 tavoitteeksi oli asetettu, että perusopetukseen valmistavaa opetusta laajennetaan lukuvuoden mittaiseksi.


Nyt laajennus on tehty, ja valtio kustantaa kunnille vuoden verran valmistavaa oppilasta per maahanmuuttajanenä. Helsingissähän toinen puoli vuotta oli maksettu omasta pussista jo vuosia. Vuosi on luonnollisesti paljon parempi kuin puoli vuotta, joten pidennys oli hyvin tarpeellinen. Tai siis, pidennykseen annettavan rahan lisääminen. Kaikkihan maksaa.

Kiusallisen usein kunnat kikkailevat mm valinnaisten kielten ryhmäkokojen kanssa. Ryhmien minimikoko määrätään naurettavan isoksi, ettei ryhmiä syntyisi, ja sitten säästetään rahaa. Lapset eivät opi kieltä, mutta kunnallahan on niin paljon tähdellisempää käyttöä fyrkalle.

Onneksi ryhmäkoko ei ole mikään ongelma, kun kyse on valtion kustantamasta mamuopetuksesta:

Ryhmäkoolle ei ole asetettu vaatimuksia, joten ryhmän voi perustaa myös yhdelle maahanmuuttajaoppilaalle.


Kylläpä naurattaisi ellei harmittaisi. Yksi ryhmä vaatii nimittäin yhden opettajan. Siihen kieltenryhmään, joka myös vaatii sen yhden opettajan, saatetaan tarvita jopa 20 oppilasta.

Ajatelkaapa tätä tasavertaisuuden ilmentymää, tai mieluummin älkää, ettei nuppi ala kuumeta.


S2 eli suomi toisena kielenä-oppiaine:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame ja joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla, opetetaan suomea tai ruotsia toisena kielenä.


Eli käytännössä ihan joka ikinen maahanmuuttaja (OPH:n raportin tarkoittamassa mielessä, siis myös Suomessa syntyneet ja kasvaneet "maahanmuuttajat") sujahtaa iloisesti erityisryhmään, opettelemaan eri suomea eri lailla ja eri porukassa kuin suomalaiset lapset.

Ihan näin karkeasti sanottuna tässä ei ole mitään vitun järkeä.

Nimimerkki RP totesi Hommafoorumilla Pikku Raamaa koskevan uutisen nähtyään:

Uutispätkän katsoneena tuon kyseisen 2. polven maahanmuuttajalapsen kielitaito itseasiassa ei tuntunut mitenkään erityisemmin huonolta. Varmoja johtopäätöksiä lyhyen esiintymisen pohjalta ei voi tehdä, mutta todennäköisimmät syyt miksi hän osallistuu "äs kakkoseen" ovat kuitenkin nähdäkseni A) ujous, B) yhteiskunta, joka tarjoaa erityistä mamukoulutusta myös lapsille, jotka eivät sitä oikeastaan tarvitsisi.


Juuri niin. Jos Raaman suomen kielen taito ei ole luokan kantisten tasolla, tyhmempi saattaisi luulla että pieni lapsi oppisi parhaiten istumalla samassa huoneessa niiden kantisten kanssa. Eihän ero niin valtava voi olla, ja lapsethan oppivat kielen luonnollisella tavalla nopeasti. Ekaluokkalaiset eivät keskustele äikän tunneilla ydinfysiikasta tai kvanttimekaniikasta. He pörisevät ekaluokkalaisten juttuja. Mutta ei. Äs kakkoselle on kysyntää koska sitä tarjotaan. Mitä jos ei tarjottaisi?

Huomaatteko miten Raaman kaappaaminen omalle kaistalle jo ekalla luokalla valmistaa häntä tulevaan erillis-, erikois- ja kiintiökelpoisuuteen?

Mutta eivät kaikki maahanmuuttajat saa S2-opetusta:

Kaikkien kuntien yhdistettyjen tulosten mukaan koko maassa arviolta neljäsosa (25 %) kaikista maahanmuuttajaoppilaista ei saa erillistä suomi toisena kielenä -opetusta. Keskeinen syy opiskella suomi äidinkielenä -tunnilla on yleensä se, että oppilaan kielitaito on jo varsin hyvä tai että hän pärjää suomi äidinkielenä -tunnilla. Erityisesti suurissa kunnissa tämä on yleisin syy. Toinen yleinen syy on puuttuvat resurssit. Resursseja puuttuu sekä yksittäisiltä kouluilta kuntien sisällä että kunnilta.


On kai lohduttavaa että joka neljäs maahanmuuttaja pystyy käymään Suomessa koulua aivan kuten suomalaisetkin. Toivottavasti tutkimus osaa myös kertoa pelastuuko tämä neljännes maahanmuuttajanuorta suurella todennäköisyydellä odottavilta ongelmilta, vai ovatko hekin yhtä lailla erityistuen varassa päästäkseen peruskoulusta eteenpäin.

Resurssipuute on mielenkiintoinen asia. S2:ta ei tarjota jos ei voida. Miten näiden kuntien maahanmuuttajat pärjäävät? Hehän joutuvat siis kotikuntansa tai -koulunsa perusteella alistumaan samaan kuin kantiskoululaisetkin.


Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus

Äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun sekä kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumista ja persoonallisuuden ehyttä kasvua. Yhdessä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa monikulttuurisuudelle ja toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Oman äidinkielen opetuksella edistetään oppilaan mahdollisuuksia opiskella täysipainoisesti kaikkia perusopetuksen oppiaineita.


Opetussuunnitelman perusteet-kielestä suomennettuna: omaa äidinkieltä on hyvä osata.

Kuitenkin:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta. Se ei ole perusopetuslain 12 §:n mukaista opetusta, vaan sitä opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin.

Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta. Mikäli kunta järjestää opetusta, sillä on mahdollisuus saada opetuksen järjestämiseen erillistä valtionavustusta. Valtionavustusta suoritetaan enintään 2,5 viikkotunnista taloudellisesti muodostettua opetusryhmää kohden. Ryhmään tulee kuulua opetuksen alkaessa vähintään neljä oppilasta. Opetuksessa noudatetaan maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen laadittuja opetuksen perusteita. Vaikka opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta, opetukseen osallistuneiden määrä on suunnilleen sama kuin suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen osallistuneidenkin määrä. Jos opetusta ei ole voitu järjestää, syynä on ollut yleensä joko se, että opetusryhmää (vähintään neljä oppilasta)ei ole saatu muodostettua tai että ei ole löytynyt opettajaa.


Kyllä. Valtio kustantaa oman kielen opetuksen jos kunta saa kaivettua esiin kieltä osaavan opettajan, vaikka laki ei sitä edellytä eikä kuntia siihen velvoiteta.

Ja ryhmäkoko - neljä oppilasta. Vaikka kyllä ne ryhmät ovat oikeasti ihan hyvän kokoisia - käytännössä kaikki S2-lukijat eli käytännössä 75-100% maahanmuuttajista osallistuu oman kielen opiskeluun.

Monta kieltä. Monta ryhmää. Monta opettajaa. Tarkat luvut:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen osallistui syyslukukaudella 2006 yhteensä 11 013 oppilasta tai opiskelijaa 50 eri kielessä. Opetusta järjestettiin tuolloin yhteensä 81 kunnassa. Tähän opetukseen voivat osallistua esi- ja perusopetuksen oppilaat sekä lukiokoulutuksen opiskelijat.


Valtio maksaa - saadaanko opetus siis ilmaiseksi? Mistä valtio ne rahat tempaisee?

Ai niin. Pöntön henki hankkii ne taikakeinoillaan.

Eihän se ole keneltäkään pois, ja kukapa tahtoisi ryöstää Pikku Raamalta MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVON.


Muiden uskontojen opetus

Oppilaalla on oikeus saada oman uskontokuntansa mukaista opetusta, jos kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia oppilaita on vähintään kolme ja vanhemmat pyytävät opetuksen järjestämistä. Uudessa, elokuun alussa 2003 voimaan tulleessa uskonnonvapauslaissa korostuu positiivinen uskonnonvapaus ja oikeus omaan uskontoon. Opetuksessa tämä näkyy oppilaan oikeutena oman katsomuksensa mukaiseen opetukseen.


Kolme oppilasta riittää. Eikä siinä vielä kaikki:

Huoltaja voi nyt vaatia lapselleen opetettavaksi myös sellaista uskontoa, mitä tällä hetkellä ei koulussa opeta. Opetus järjestetään, jos sitä vaatii 3 huoltajaa. Näiden kolmen oppilaan tulee kuulua vaadittuun, Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uuden uskonnon opetus tulee jäsenyyskriteerien täyttyessä aloittaa, vaikka Opetushallitus ei olisikaan vielä vahvistanut kyseisen uskonnon valtakunnallisia perusteita.


Muistatteko eräästä vanhasta kirjoituksestani mainintani siitä että Suomessa järjestetään uskonnonopetusta Hare Krishna-tietoisuudessa? Nyt tiedätte miksi. Kolme harekrishnaa keksi vaatia sitä.

Verorahasi työssä. Onko nyt kiva olo? Onko nyt hyvä fiilis?

torstai 13. elokuuta 2009

OPH:n raportti, osa 2: mikä on maahanmuuttaja?

Kuten sanottua, maahanmuutto- ja maahanmuuttajakeskustelua vaivaa käsitteiden sekavuus. Periaatteessa jokaiselle yksittäiselle Suomessa oleskelevalle, kantaväestöön kuulumattomalle ihmiselle löytyy jokin nimike tai selite, oma niche, jokin määrite joka kertoo jotain olennaista hänestä samalla ilmaisten kiistatta että kyseessä ei ole etninen suomalainen l. kantis.

Sanoilla on väliä. Miten lukija ymmärtää seuraavat itse keksimäni, esimerkinomaiset lauseet:

"Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Kilpailukykymme säilyminen vaatii ulkomaista asiantuntemusta ja huippuosaamista."

"Maahanmuuttajien ongelmiin on puututtava tehokkaasti."

Kukaan ei kai usko että jälkimmäisessä lauseessa puhutaan EU:n Kemikaaliviraston työntekijöiden ongelmista sopeutua elämään Helsingissä. Eikä kai kukaan usko että ensimmäisessä lauseessa viitataan huippuosaamiseen tai asiantuntemukseen kiinteistöhuollon tai puhtaanapidon osaamisalueilla.

Suomeen saapuu asumaan silmiinpistävän vähän suuria lapsiperheitä Pohjois-Amerikasta, Euroopan Unionin alueelta, Japanista, Australiasta ja Uudesta Seelannista. Myöskään Etelä-Amerikasta ei ole suurta tunkua ollut. Grönlantilaisetkin jäävät perinteisesti Tanskaan. Tällaisen anomalian sattuessa on sangen epätodennäköistä että perhe ja sen lapset joutuisivat riippuvaisiksi Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä tai muista hyvinvontivaltion tukitoimista, kuten erityistoimista koulutuksessa. En nyt mene yksityiskohtiin, näin vain on.

Maailmankartalta jäävät jäljelle Afrikka ja Aasia, erityisesti Lähi-Itä ja jotkin Kaukoidän yksittäiset maat. Sekä tietysti lähialueet: Baltia ja Venäjä. Lähialueeksi on laskettava myös Ruotsi, joka onkin monessa mielessä erityistapaus - kulttuurillisesti, historiallisesti ja taloudellisesti. Paluumuutto ja erinäiset erityisryhmät maidemme välisessä ihmisvaihdossa tekevät hankalaksi edes ajatella ruotsalaisia ulkomaalaisina, saati maahanmuuttajina, vaikka he voivat olla molempia. Mutta myöskään Ruotsin kansalaisia ei tule ensimmäisenä ajatelleeksi sosiaalisen tukiverkostomme rasittajina - paitsi joitakin AIVAN erityisiä erityisryhmiä, joista nyt ei sen enempää.

Tylysti oikaisten voidaan todeta että kun puhutaan maahanmuuttajista, puhutaan ihmisistä joiden erilaisuus on näkyvää, kuuluvaa ja/tai muuten selvästi aistittavaa. Suurta lähialueiden ihmisjoukkoa lukuunottamatta näitä väestöryhmiä voidaan kutsua vitsikkäästi "varsinaisiksi" - tämän hulvattoman freudilaisen termin syntypaikaksi voidaan jäljittää Helsingin Sanomat, mistä se singahti jokapäiväiseen käyttöön Homma-rinnakkaisuniversumissa.

"Varsinainen" tarkoittaa siis afrikkalaista, somalia, arabia, turkkilaista, kurdia, iranilaista, afgaania, pakistanilaista, intialaista, nepalilaista, bangladeshilaista tai muuten silminnähden tummaa ja hyvin suurella frekvenssillä islaminuskoista ihmistä. Jugoslaavien, romanianromanien ja itäaasialaisten "varsinaisuus" on kyseenalaista ja riippunee puhujasta ja tapauksesta. On aistittavissa jonkinasteista liukumaa värikartan reunoilla. Mutta mitä varmemmin vastaantulija erottuu kantasuomalaisesta ensisilmäyksellä, sitä varmemmin kyseessä on "varsinainen."

OPH:n raportissa määritellään termin "maahanmuuttaja" sisältö näin. Huomattavaa on että termin käyttö voitaneen tästedes ainakin koulutusasioissa olettaa samaksi kuin miksi OPH sen nyt määrittelee:

Yksiselitteistä tietoa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrästä on vaikea antaa, eikä tämäkään raportti anna siihen vastausta. Syynä on maahanmuuttajataustan määritelmä. Yksi määritelmä perustuu kansalaisuuteen, ja Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä onkin tarkkaan tiedossa. Toinen määritelmä perustuu syntymämaahan, jolloin myös paluumuuttajat sisältyvät lukuun. Sekin on helppo selvittää. Kolmas mahdollisuus on subjektiivisempi, eli sen mukaan oppilas on maahanmuuttajataustainen, jos hänen äidinkielensä on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Subjektiivisuus syntyy siitä, että kieleen perustuvat määritelmät perustuvat omaan valintaan ja ilmoitukseen. Edellisten yhdistelmistä syntyy uusia määritelmiä, ja kaikki tuottavat ainakin osittain eri perusjoukon. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan ”sekä Suomeen muuttaneita että Suomessa syntyneitä lapsia ja nuoria”. Määrittely tarjoaa synonyymin ja laajentaa käsitteen koskemaan myös niitä oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta se jättää maahanmuuttajataustan avoimeksi.

Objektiivista ja kattavaa määritelmää tärkeämpää on kuitenkin pedagogisesti mielekkään tai tutkimuksen kannalta relevantin tai mahdollisen kriteerin valinta. Tässä on käytetty ensisijaisena kriteerinä oppilaiden ilmoittamaa äidinkieltä. Oppimistulosten arviointien yhteydessä sitä on tiedusteltu karkealla luokituksella suomi, ruotsi tai muu, ja sama koskee toisen asteen yhteishaun yhteydessä koottuja tietoja. Muunkielisyys perustuu siis oppilaiden omaan ilmoitukseen.

Termejä maahanmuuttajaoppilas, maahanmuuttajataustainen oppilas ja muunkielinen tai vieraskielinen oppilas käytetään tässä tutkimuksessa toistensa synonyymeinä. Olennaista on yhteinen ymmärrys siitä, mistä milloinkin puhumme.


No niin, siinä se nyt sitten on. Opetushallitukselle maahanmuuttaja on maahanmuuttaja vaikka olisi syntynyt Suomessa.

Maahanmuuttajuus on siis tila joka ei riipu siitä onko muuttanut sen kauemmaksi kuin viereiseen rappuun.

Ymmärrän että tutkimuksen kannalta on ollut tarkoituksenmukaista omaksua kattotermi, joka jopa vastaa vallitsevaa asiaintilaa melko hyvin. Toisen polven maahanmuuttajien ongelmat ovat hyvin pitkälle samoja kuin ensimmäisenkin. Kielitaidottomuus ja lähtömaan kulttuurissa kiinniolo.

Toivottavasti monikultturistit, työperäisten haikailijat ja muut ihanan kirjavan ja sykkivän Suomen rakentajat ymmärtävät tämän toteamuksen implikaatiot tyveä myöten.

Jos synnyt maahanmuuttajaperheeseen ja puhut maahanmuuttajavanhempiesi kieltä, olet maahanmuuttaja, ja maahanmuuttajille tyypilliset vaikeudet ja rasitteet seuraavat sinua hautaan asti. Voidaan lopettaa paskanjauhaminen uussuomalaisista. Voidaan unohtaa se optimistinen olettama että Suomessa Suomen kansalaiseksi syntynyt lapsi olisi väriin katsomatta yhtä suomalainen kuin sinä ja minä.

Maahanmuuttajataustainen, riippumatta siitä miten kauan hän on Suomessa oleskellut, on oletusarvoisesti huonommassa asemassa koulussa ja yhteiskunnassa johtuen eri äidinkielestä. Järjellä ajateltuna näin ei tarvitsisi olla, koska Suomessa altistuu suomen kielelle heti kun astuu ovesta ulos. Kaksikielisyydestä on eläviä esimerkkejä kaikkialla Suomessa missä asuu ruotsinkielisiä.

Suomessa syntyneen seitsenvuotiaan esikouluveteraanin pitäisi olla täsmälleen samalla viivalla aloittamassa suomen kielen ja kirjallisuuden opettelun ekalta luokalta. Mutta ei ole. OPH:n raportti osoittaa että kielellinen (ja mahdollisesti kulttuurillinen) handicap seuraa mukana aikuisikään ja työelämään asti.

Sekin on melkoinen handicap että omat vanhemmat, ensimmäisen polven maahanmuuttajat, ovat sataprosenttisesti oman kulttuurinsa tuotteita. Jos kulttuuri tuottaa lukutaidottomia aikuisia, ovat Suomen yhteiskunnan ja koululaitoksen resurssit toisen polven pelastamiseksi lievästi sanottuna rajalliset.

Tästä päästäänkin niihin kiisteltyihin prosenttimääriin.

OPH:n raportti, osa 1: Mahdollisuuksien tasa-arvo

Laatujohtaja Ritva Jakku-Sihvonen (kyllä, suoraan Kummelista) on laatinut esipuheen OPH:n raporttiin. Koska se on jokaisen luettavissa, kuten koko raporttikin, poimin vain sattumat kommentoitavakseni.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on keskeinen koulutusjärjestelyjä ohjaava periaatteemme.


Tämä on hienosti sanottu. Koulutuksellahan nimenomaan toteutetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jokaiselle tarjotaan mahdollisuus olla sitä mihin vain pystyy. Koulutus on suuri tasa-arvoistaja. Päinvastoin kuin moni muu yhteiskunnan toiminto, koulutus on itseisarvo.

Mutta tarkoittaako se että kaikkien pitää koulutuksen avulla pystyä samaan? Pitääkö koulutuksen taata jokaiselle mahdollisuus päästä samoihin lopputuloksiin? Ja jos - kun - tähän ei päästä, koska jokainen ihminen on yksilö, pitääkö koulutuksella yrittää tasoittaa niiden tietä jotka muuten eivät pääsisi aivan yhtä pitkälle kuin toiset?

Valitettavasti uskon että mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa juuri tätä. Kaikkien pitää pystyä samaan, ja jos se ei muuten onnistu, lähdetään erivapauksien, poikkeuksien ja kiintiöiden tielle.

Ja samalla voidaan kuopata tasa-arvo.

Koulutuksen johtoajatuksen pitää olla että jokainen voi tulla siksi miksi pystyy, ja häntä tulee tavoitteessaan auttaa. Se ei missään tapauksessa saa olla se, kuten nyt näyttäisi olevan, että rimaa laskemalla saadaan kaikki NÄYTTÄMÄÄN kykeneviltä samaan.

Ongelma: moni ei pääse peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin tai putoaa opinnoista pois.

Väärä ratkaisu: lasketaan rimaa, annetaan joustoa, taataan pääsy ja valmistuminen omista kyvyistä ja jopa halukkuudesta riippumatta.


Perinteisten alueellisen, sosiaalisen, sukupuolten välisen ja kieliryhmien välisen tasa-arvon rinnalle on noussut myös maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo. Sen merkitys kasvaa lähivuosina entisestään jo siksi, että maahanmuuttajien määrän odotetaan kasvavan voimakkaasti. Maahanmuuttajien lasten oikeuksien ja tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää sekä tasa-arvon toteutumisen kannalta että heidän tulevaisuutensa vuoksi: koulutus luo edellytykset aktiiviseen kansalaisuuteen, työelämään ja hyvinvointiin.


Ajatellaanpa taas Pikku Raamaa, tuota YLEstä tuttua seitsenvuotiasta veteraania. Hän ei koulun alkuun mennessä ole saavuttanut ikäisensä suomalaislapsen tasoista kielitaitoa. Tämä tulee vaivaamaan hänen KOKO KOULUTIETÄÄN. Tämä tulee näkymään hänen mahdollisuuksissaan, valinnoissaan, vaihtoehdoissaan. Tilastot tulevat näyttämään koko ennakoitavan lähitulevaisuuden että maahanmuuttaja ei pärjää koulussa, ja suurimmaksi esteeksi todetaan puutteellinen kielitaito. Eikä lainkaan yllättäen sama selitys kelpaa myös maahanmuuttajien ongelmille työllistymisessä.

Miten taataan mahdollisuuksien tasa-arvo kun Raama lähtee maratonilleen 10 kilometriä muiden perässä? Kieli- ja lukutaidottomista vanhemmista ei ole kirittämään tai valmentamaan. Ilmiselvä vastaus on tietysti hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltio tarjoaa - tai sen pitäisi tarjota - tukitoimia, resursseja, tiloja ja valmennusta KOKO PERHEELLE auttaakseen perheen koululaisia.

Siis jokaisen pikku koululaisen perheen asiat pitäisi laittaa kuntoon, alkaen kielitaidosta. Sitten kai pitäisi puuttua perheiden muuhun hyvinvointiin, henkiseen ja aineelliseen. Onhan todettu että huono-osaisuus ja matala koulutustaso periytyy, koulutuksen tasa-arvoistavasta vaikutuksesta huolimatta.

Lähi-idässä tässä kohdassa hierotaan lampun kylkeä. Henki ilmestyy täyttämään toiveet kodista, työstä, toimeentulosta, ja vauraudesta. Sitten kelpaa kulkea kouluun mahdollisuuksiltaan tasa-arvoisena - ehkä jopa tasa-arvoisempana kuin ne lukuisat suomalaisperheet jotka myös painiskelevat matalan koulutustasonsa ja epävarman toimeentulonsa kanssa.

Länsimaissa tässä kohdassa (mahdollisesti sosiaalidemokraattinen nais-)kansanedustaja nousee pönttöön ja vaatii - järkytyksestä yhä silminnähden vavisten - lisää rahaa maahanmuuttajaperheen kaikkien mahdollisten ongelmien hoitoon. Koska se antaa mahdollisuuksien tasa-arvon. Ja kukapa ei haluaisi tätä Pikku Raamalle.

Lampun hengellä on epäreilu kilpailuetu pöntön henkeen verrattuna. Hän voi taikoa kultaa autiomaan kivistä. Pöntön henki joutuu taikomaan rahat budjetin joltain toiselta momentilta, eli pois jostakin muusta. Pienet työmuurahaiset jotka kantavat rahaa budjetin eri momenteille voivat olla eri mieltä menojen priorisoinnista. Lampun hengellä ei ole tällaisia ongelmia.

Maahanmuuttajaoppilaista puhuttaessa on syytä korostaa, että kysymys ei ole homogeenisesta ryhmästä. Siksi esimerkiksi keskiarvovertailujen perusteella ei tule tehdä liiallisia yleistyksiä. Eri maahanmuuttajaryhmät eroavat toisistaan äidinkielensä, kulttuurinsa ja muun taustansa puolesta. Heillä on myös yksilölliset erityistarpeensa, tavoitteensa, toiveensa ja odotuksensa. Raportissa kuvatut tulokset osoittavat, että maahanmuuttajaoppilaiden ja –opiskelijoiden tilanteeseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota erityisesti eri koulumuotojen välisessä siirtymävaiheessa.


Tämä "eivät homogeeninen ryhmä" on asia jonka kaikki tajuavat. Silti sekä maahanmuuttokriittiset että maahanmuuttokriittiskriittiset joutuvat näköjään loputtomiin veivaamaan samaa levyä. Koska kaikki puhuvat aina eri asiasta.

Etenkin media, siinä muodossa kuin media nykyisessä luku- ja semi-kirjoitustaidottomuudessaan ja asiantuntemattomuudessaan manifestoituu, kaipaa juuri helppoja, kattavia termejä, joiden rajat eivät ole kiusallisen selvät. Muistetaanpa esimerkiksi että Pikku Raama on YLEn mukaan maahantulijalapsi, uussuomalainen, syntyperäinen, esikoulun käynyt veteraani, maahanmuuttajalapsi JA maahanmuuttajataustainen lapsi.

Luojan kiitos OPH:n raportti kertoo seuraavassa jännittävässä blogitekstissäni mikä ja kuka on maahanmuuttaja, ja keitä me oikein käsittelemmekään yhtenä massana. Vastaus tulee yllättämään ja järkyttämään - jos nyt enää kukaan mistään yllättyy saati järkyttyy, sen verran kauas on järjen valo kaikonnut maahanmuuttoasioissa.

Arvatkaapas muuten kaksi kertaa millä tavalla maahanmuuttajaoppilaiden ongelmiin koulun nivelvaiheissa voidaan "kiinnittää huomiota?" Tämä soma eufemismi tarkoittaa lisää työtä ja rahaa.

Maahanmuuttajien kohtaaminen on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään kouluun. Koululla on kuitenkin keskeinen merkitys sille, miten uusien ryhmiemme integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuu, ja miten kulttuurisesti varsin yhtenäinen kansa siirtyy hallitusti kohti entistä moniarvoisempaa yhteiskuntaa.


Laatujohtajan oli varmaan viran puolesta pakko kirjoittaa loppuun ihan puhdasta hevonpaskaa moniarvoisuudesta. Integroiminen tarkoittaa käsittääkseni juuri sitä ettei moniarvoisuuteen jouduta, vaan meikäläinen malli kelpaa tulijoillekin.

Miksi he muuten tänne edes tulisivat?

Esipuheen jälkeen esitellään raportin keskeinen sisältö:

tämän raportin keskeinen tehtävä on tutkia, tarjoaako maamme koululaitos tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet myös maahanmuuttajataustaisille oppilaillemme.


MIKÄÄN ei takaa tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia kaikille. Tämä koskee myös maahanmuuttajia, sekä ryhmänä että yksilöinä. Jos koulutukseen luodaan takaportteja, helpotuksia ja kiintiöitä, ei ole tasa-arvoakaan.

OPH:n maahanmuuttajaraportti, prologi: Raama, 7-vuotias veteraani

Yleisradio uutisoi:

TUHANNET MAAHANMUUTTAJALAPSET KOULUTIELLE

Lukuvuoden alku avaa koulutien tuhansille maahantulijalapsille. Heistä parituhatta on ensiluokkalaista. Kaikkiaan oppivelvollisuuttaan suorittaa 16 500 uussuomalaista. Seitsemänvuotias Raama aloitti ekaluokan keskiviikkoaamuna Oulun Kaukovainion koulussa.

Raama Hasan on syntyperäinen oululainen ja esikoulun käynyt veteraani. Silti kouluun meno jännitti.

- Kun en mä tiijä siellä kettään, pelkäsi Raama etukäteen. Turha pelko, sillä jo koulumatkalla näkyi monia tuttuja lapsia.

Koulukäynti sujuu oppimistulostutkimusten mukaan maahanmuuttajalapsilta siinä missä kantaväestöltäkin. Ongelmat alkavat peruskoulun päätyttyä. Joka neljäs uussuomalainen jättää koulukäynnin siihen. Varsinkin tytöt lannistuvat, jos eivät pääse ensi yrittämällä haluamalleen alalle.

Raama Hasanin palestiinalaisäiti on käynyt lapsuudessaan koulua, mutta jemeniläissyntyinen isä joutui jo lapsena leipurintöihin. Hän ei ole käynyt koulua päivääkään.

- En osaa lukea enkä kirjoittaa, sanoo arabiankielinen Amin Hasan. Hän toivoo tyttärensä kouluttautuvan mihin ammattiin ikinä haluaakin.

12 vuotta Suomessa asuneen perheen suomen taitaja on Raama, mutta hänkään ei ole tyytyväinen kielitaitoonsa ja aloittaa suomi vieraana kielenä -kurssiin, peruskouluslangilla äs kakkosen.

Sillä on kovasti kysyntää Oulun Kaukovainion koulussa, jonne on tullut tänä lukuvuonna runsaasti maahanmuuttajataustaisia lapsia. Opettaja Ursula Remeksen mielestä maahanmuuttajalapsien opetus ei juuri poikkea luokan muusta ohjelmasta.

- Vain uskonnon opetus on yleensä eri ryhmässä. Kantaväestön lapsillekaan eivät kaikki suomen sanat ja käsitteet ole vielä täysin selviä. Niitä opetellaan yhdessä.

YLE Uutiset / Hilkka Säävälä



YLEn uutisartikkeli on hämmentävä. Tai ainakin sen pitäisi olla sitä, mutta jos ei osaa lukea maahanmuuttaja-aiheista uutisointia ja etsiä sieltä tiettyjä asioita, se saattaa vaikuttaa ihan tavalliselta koulunalku- tai maahanmuuttajaperheen arkea-kategorian pikkutarinalta. On pikkulapsosia reput selässä, kovia kokenut perhe joka nyt ilon kyynel silmäkulmassa saattaa opintielle sukunsa ensimmäisen sukupolven jonka koulutie ja turvallisuus on taattu. Vaikka sitten tämän arvokkaan asian perässä piti tulla Suomeen ja Ouluun asti.

Olen iloinen siitä että Raama pääsee kouluun. Toivon että hänen koulunsa sujuu hyvin, että hänestä kasvaa iloinen ja onnellinen ihminen.

Valitettavasti nuiva puoleni näkee artikkelissa vain tuhon merkkejä. Jutussa tiivistyvät murskaavalla selkeydellä monet maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat. Jutusta on myös ennustettavissa se mihin suuntaan kasvava maahanmuutto kolmannen maailman maista on Suomea viemässä. Ja tietysti siitä välittyy myös median pallohukkaisuus - tahallinen tai tahaton, sitä on nykytilanteessa mahdoton sanoa.

Aloitan nyt blogissani kaiken muun kirjoittelun kustannuksella kirjoitussarjan joka käsittelee kovinta ja ajanmukaisinta dataa mitä maahanmuuttajien koulutuksesta on saatavilla: OPH:n raporttia

MAAHANMUUTTAJAOPPILAAT JA KOULUTUS
- tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistämisestä
Kuusela J., Etelälahti A., Hagman Å., Hievanen R.,
Karppinen K., Nissilä L., Rönnberg U. ja Siniharju M.
OPETUSHALLITUS
© Opetushallitus
Taitto: Sirpa Ropponen
ISBN 978-952-13-3873-1 (nid.)
ISBN 978-952-13-3874-8 (pdf)
Edita Prima Oy, Helsinki 2008


Olen aikaisemmissa kirjoituksissani linkannut raportin tiivistelmään (jota ei enää linkin takaa löydy) sekä OPH:n sivulle jossa raportti on esitelty (jonka linkki suoraan tutkimukseen ei myöskään toimi).

---

Edit: Nimimerkki Risto googlasi julkaisun paikaksi osoitteen

http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/46518_maahanmuuttajaoppilaat_ja_koulutus.pdf

Ei muuta kuin lukemaan! Sivuja on PDF-formaatissa 199.

---

Raaman koulutien alkua kuvaavasta artikkelista olen korostanut sanat jotka valottavat nuivaa media-analyysiani:

maahantulijalapsille
uussuomalaista
syntyperäinen
esikoulun käynyt veteraani
maahanmuuttajalapsi
maahanmuuttajataustainen lapsi


Ajatelkaapa, pikku Raama on kaikkea tätä. Vaikka jotkut käsitteet kaiken järjen mukaan sulkevat toisensa pois, tai ovat ainakin niin eri asioita ettei niitä pitäisi käsitellä yhtenevinä.

Mistä ihmeestä oikein puhutaan, kun puhutaan maahanmuuttajista?

Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että tarvitsemme maahanmuuttoa?

Puhummeko aivan eri asioista?

Eikö media tiedä mistä puhuu? Kuka tulkitsee raportteja, tutkimuksia ja selvityksiä? Kuka päättää mikä niissä on tärkeää, keskeistä, tai edes totta?

Tämä on keskeinen malfunktio viranomaisten, median ja maahanmuuttokriittisten käymässä dialogissa (keskustelu olisi liian hienosteleva sana - oikeuteen haastamiset ja paskanheittelykin ovat sen sijaan dialogia, jonkinmoista ainakin.)

Toivon että OPH:n raporttiin tutustuminen avaisi joitakin ymmärrysongelmia. Ainakin siellä kerrotaan keitä maahanmuuttajat ovat.

Se on hyvä alku.

---

Olen käsitellyt maahanmuuttajakoululaisten tilannetta monessa kirjoituksessa. Laitan tähän suorat linkit ja lyhyen kuvauksen tekstin pääasioista:

Lipponen ja Talib syyllistävät koulua ja opettajia erikulttuuristen oppilaiden ongelmista

Ainoa ratkaisu maahanmuuttajaoppilaiden nostamiseen opintiellä ammottavasta kuopasta: rajaton rahan pumppaaminen. Muuten kärsivät sekä kantaväestön että maahanmuuttajien lapset.

YK / Lastensuojelun keskusliitto: lisää rahaa ja resursseja maahanmuuttajien lapsille ja heti, tai muuten.

Media tekee itsensä naurunalaiseksi etsiessään jotain hyvää sanottavaa maahanmuuttajien oppimistuloksista. Musta muuttuu valkoiseksi. Tekstissä myös linkki nyt blogissa ajankohtaisen OPH:n raportin tiivistelmään, mutta linkki on vanhentunut.

Pitkä teksti Suomen Kuvalehden monikulttuurista koulua käsittelevästä artikkelista. Ongelmat samat, ratkaisu sama: lisää rahaa, resurssia, ihmisiä, asennetta.

Eri kulttuurit (= islam) vaativat käytännön koulutyön joustamista, koska eri kulttuuri (= islam) ei jousta. Näin se tapahtuu.

Pääsemme jo ihan tuoreisiin kirjoituksiin, jotka kannattaa kerrata pohjiksi.

Maahanmuuttajilla menee koulussa huonosti. Ei siis hyvin, kuten media kertoi aikaisemmin. Ratkaisu: ...no, te arvaatte varmasti.

E.m. kirjoitus perustui YLEn uutiseen joka perustui, yllätys yllätys, OPH:n raporttiin, johon pääsemme ihan tuota pikaa.

Lipposen Päivi järkyttyi: kouluja on paitsi loistavia ja hyviä, myös huonoja!!!11! Arvatkaa mihin näistä kolmesta me rasistiset suomalaiset olemme laittaneet maahanmuuttajat? Arvatkaa kolme kertaa!

Opettaja-lehden antamat luvut maahanmuuttajaoppilaiden koulutien tyssäämisestä ovat erilaiset kuin YLEn.

tiistai 11. elokuuta 2009

Terve itsetunto, realistinen kuva omista mahdollisuuksista ja kyky ajatella omilla aivoilla - huivipoliisien ongelma

Tuossa otsikossa tiivistyvät ne tekijät joilla elämässä pärjää. Ajattelen nyt pärjäämisellä sitä miten nuori ihminen kasvaa nuoreksi aikuiseksi, aloittaa itsenäisen elämän, luopuu kodin turvasta ja ns nousee siivilleen. Näin kouluvuoden alkaessa pitää itselleenkin muistutella mistä kasvatuksessa ja kasvamisessa on kyse.

Terve itsetunto tarkoittaa sitä että nuori on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on: erilaisena kuin kaikki muut, mutta kuitenkin samanlaisena. Nuoruuteen kuuluu epävarmuus ja erilaiset pelot omasta tulevaisuudesta, kun nykypäiväkin on yhtä hullunmyllyä kavereiden, vanhempien, koulun ja hormonien tehosekoittimessa.

Ilman tervettä itsetuntoa nuori on muiden vietävissä. Mitä useampi itsestään epävarma nuori kokoontuu, sitä varmemmin mennään joukon tyhmimmän ja vastuuttomimman tahtiin. Tulokset luetaan iltapäivälehtien otsikoista. Terveen itsetunnon omaava nuori päättää itse omista rajoistaan, esimerkiksi päihteiden ja seksin suhteen. Terve itsetunto on paras suoja joukkopainetta ja kaikenlaista alistamista vastaan.

Terve itsetunto ei tietenkään tarkoita itsensä jumalaksi asettamista. Realistinen kuva omista mahdollisuuksista tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Taivas ei ole auki kaikille, mahdollisuudet eivät ole rajattomat. Kaikista ei ole NHL:ään, idoliksi tai edes haluamaansa opiskelupaikkaan. Jos tavoitteet asetetaan saavuttamattomiin, kynnys yrittämiselle on turhan korkea. Luvassa on pettymyksiä, ja ne voivat saada lopettamaan yrittämisen kokonaan.

Toisaalta nuoren pitää ymmärtää että kaikkea voi yrittää, kunhan tietää mitä haluaa, miten sen saavuttaa ja mitä se vaatii - sitten ei jää kuin tekemisen vaiva. Ei ole mitään syytä asettaa tavoitteitaan liian matalallekaan. Pitäisi aina pyrkiä niin hyvään kuin pystyy, vaikka välillä tulisi takapakkiakin.

Kyky ajatella omilla aivoillaan tarkoittaa sitä että nuori tekee ratkaisunsa itse, perustaen päätöksensä omiin haluihinsa, kykyihinsä ja mielenkiintoonsa. Tämä voi aiheuttaa hankauksia vanhempien tai kavereiden kanssa, joskus jopa yhteiskunnan normien ja niiden valvojien kanssa. Itse ajatteleminen ei tarkoita että pitäisi aina tehdä eri lailla kuin muut tai rikkoa rajoja ja konventioita itse rikkomisen vuoksi. Se tarkoittaa että uskaltaa kyseenalaistaa asioita jotka eivät itseä miellytä tai jotka yleensä hyväksytään ajattelematta.

Kuten huomaamme, elämässä pärjäämisen eväät ovat aika lailla samat sekä nuorelle että aikuiselle. Ero on siinä että nuoret ovat aktiivisen kasvattamisen kohteita - heidän eteensä tehdään työtä että heistä tulisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia.

On ikävä tosiasia että monesta ei tule onnellista. Se ei silti saa estää meitä yrittämästä.

Kuten todettua, nuorella on paljon asioita mietittävänään. Hän tarvitsee tukea ja opastusta. Vastuulliset aikuiset nuoren elämässä ovat kaiken a ja o. Silti nuori nojautuu ensisijaisesti ikätovereihinsa, hyvässä ja pahassa. Vanhempien, opettajien ja kavereiden lisäksi on olemassa yhteisöjä - uskonnollisia, aatteellisia ja harrastus- - joissa nuori voi saada ohjausta ja tukea kasvussaan.

Suomessa suhtaudutaan ainakin puheen tasolla jyrkän kielteisesti kaikkeen mikä voi vaikuttaa haittaavasti lapsen ja nuoren kehitykseen. Tietämyksen ja tiedostamisen taso on noussut, ruumiillinen kuritus on kriminalisoitu, seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan estämiseksi tehdään jatkuvasti valistusta ja käytännön työtä. Myös henkinen väkivalta tunnustetaan ongelmaksi, kiusaaminen ja alistaminen on yksimielisesti tuomittu. Ja näin kuuluu ollakin.

Silti pahaa tapahtuu, myös ja erityisesti lapsille ja nuorille, koska he ovat avuttomimpia ja puolustuskyvyttömimpiä kaikista.

Erityisen vakavaa ja haitallista lapsen kehitykselle on jos hän kokee häirintää, ahdistelua tai alistamista jonkun läheisen, jokapäiväisen ja luotettavaksi koetun ihmisen taholta. Omat vanhemmat ja sukulaiset, naapurit, opettajat, uskonnolliset auktoriteetit - näiden pitäisi tehdä kaikkensa tukeakseen lapsen kasvua ja suojellakseen häntä.

Mikä tuokin meidät siihen mikä innoitti kirjoittamaan tästä aiheesta.

Vantaalainen Raimo Myöhänen, AKA Roskanpoimija on omaperäinen kansalaisaktivisti ja mielipidevaikuttaja. Hän on tuttu näky Vantaan kadunvarsilta, tekemässä jotain konkreettista paremman maailman puolesta. Tämänkaltaista aktiivisuutta ei voi kyllin kiitellä.

Tässä on Hommafoorumilta lainattu kirjoitus Myöhäsen blogista. Alkuperäinen kirjoitus ei ole enää luettavissa uusisuomi.fi:n blogissa, enkä ole saanut Myöhäseen yhteyttä kyselläkseni lisää yksityiskohdista.


On koulun urheilutunti. Tai joku ulkoiluaiheinen hetki koulun pihalla. Pojat potkivat jalkapalloa omalla alueellaan, muutama tyttökin on uskaltautunut mukaan. Tytöt hyppäävät narua tai pelaavat polttopalloa. Kevätaurinko lämmittää koulun hiekkakenttää mukavasti saaden huivipäiset leikkijät riisumaan, tiukat pään ympäri kiedotut, huivinsa. Kaikilla on hauskaa, kunnes sen lopettaa kadulta, koulun alueen ulkopuolelta kuulunut huuto.

Tytöt lopettavat leikkinsä ja kietovat huivinsa tiukasti päänsä ympärille. Huivipoliisi on on taas liikkeellä, eikä tästä selvitä vähällä. Ensinnäkin koulun loputtua portilla on kaksi - kolme miestä, jotka selvittävät tyttöjen nimet ja kotipaikan. Samalla tuodaan esille, miksi huivia on aina käytettävä kodin ulkopuolella liikuttaessa. Jos huivia ei käytetä, siitä luvataan olevan haittaa heidän vanhemmilleen. Jo tästä tapauksesta otetaan vanhempiin yhteyttä ja vaaditaan heitä paremmin perheessään noudattamaan perinteitä. Lapset katsovat peloissaan maahan ja lupaavat noudattaa miesten ohjeita.

Olen itse nähnyt tuon kaiken keräillessäni roskia kadulta kyseisen koulun edustalla. Tiesin koulun loppuvan tunnin kuluttua ja järjestin itseni koulutien varrelle nähdäkseni jo edellä kertomani tapauksen. Ihmeekseni yksi huivipoliisi käytti puhuessaan suomen kieltä, joten saatoin ymmärtää, mistä puhuttiin. Yksikään tytöistä ei puhunut vastaan, vaan vaikenivat pää painuksissa.

Mitenkähän tämä huivipoliisin toiminta soveltuu Suomen lain kanssa. Minusta kyseessä on pakottaminen noudattamaan jotain tapaa, riippumatta siitä, haluaako lapsi tai nainen sitä. Jos suomalaiset körttiläiset toimisivat edellä mainitulla tavalla, varmasti siitä tehtäisiin montakin rikosilmoitusta. Mutta nyt ei tohdita, sillä onhan kyseessä maahanmuuttaja ja meillä vieraan kulttuurin edustajat. Heidän tapansa ovat pyhiä heille, eikä meillä ole oikeutta sekaantua niihin.

Meillä on siis kaksi menetelmää noudattaa maamme lakeja: ensin on meille maahamme muuttaneet ja heidän lakinsa, sitten seuraa omat lakimme, joita on vain kantasuomalaisten määrä noudattaa. Tämä voidaan kuvata liikennesäännöllä, jossa henkilöautoilla on määrä ajaa tien oikeata laitaa ja kuorma-autoilla tien vasenta laitaa.


Nyt haluan korostaa että kaikissa maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta käsitelleissä kirjoituksissani en ole eriyisesti ottanut kantaa aiheeseen jota Myöhänen tässä käsittelee, eli eräissä maahanmuuttajakulttuureissa esiintyvää yhteisoön sisäistä valvontaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että en ole törmännyt ilmiöön suuressa mittakaavassa tai järjestelmällisenä. En myöskään usko että kyseessä olisi kaikkialla ja aina maahanmuuttajayhteisöissämme noudatettava käytäntö. Ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä Myöhäsen havaintoja, etenkään kun viestit kentältä kertovat samanlaista tarinaa muualtakin Suomesta:

Toi naisen asema on kiveen hakattu, oon törmänny koulussa tilanteisiin, joissa vieras, mutta muslimioppilas huomauttaa sukuunsa kuulumattomalle ja sinänsä tuntemattomalle tytölle huivin asennosta, syödessään ite makkarakeittoa ja tyttö on selvästi peloissaan. tähän olen kommentoinut pojalle, että hoitelee vaan omia asioitaan. nämä kommentit eivät ole vaikutttaneet jatkossa pojan "vahtimis" halukkuuteen.


Oletan Myöhäsen liikuskelleen roskankeruuretkillään Vantaan suurimpien maahanmuuttajakeskittymien liepeillä, joko Hakunilassa tai Havukoskella, mutta saatan olla väärässäkin.

Itse olen havainnut ilmiön hyvin lievässä muodossa. Jonkun pojan yksittäinen huomautus, joka lienee tarkoitettu huumoriksi - ainakin siihen on suhtauduttu huumorilla - tai tyttöjen keskinäinen pähkäily siitä miten jonkun "pitäisi" olla puettu.

Yksittäistapauksia tai ei, ilmiö on huolestuttava ja suorastaan järkyttävä. Aivan puun takaa ilmestyy uusi, nuorten tyttöjen itsemääräämisoikeuteen, itsetuntoon ja luonnollisesti täten myös seksuaalisuuteen kohdistuva uhka, joka ilmenee katseiltamme piilossa mutta silti aivan silmiemme alla. Uskonnollis-kulttuurillinen pukeutumiskoodi joka koskee vain tyttöjä ja naisia, ja jota valvotaan ympäri vuorokauden, jopa koulun pihassa, ja ulkopuolisten toimesta.

Vai tuliko uhka puun takaa? Minua paremmat monikulttuurikriitikot ovat varoitelleet nimenomaan juuri tästä ja muista, eräisiin kulttuureihin kätkeytyvistä sisäisistä ongelmista jo hyvin, hyvin kauan.

Tyttöjen päähuivi ei ole kulttuuria. Se on alistamisen merkki. Kyse ei ole tyttöjen omasta valinnasta. Eräissä kulttuureissa tytöillä ja naisilla ei OLE omia valintoja.

Ranskassa ja Turkissa on sovellettu erilaisia rajoituksia uskonnolliseksi tulkittaviin vaatekappaleisiin ja koristeisiin. En pidä tätä järkevänä. Jos joku haluaa pukeutua huiviin, hän saa sen tehdä. Suomihan on vapaa maa.

Toivottavasti se pysyy vapaana myös tulevaisuudessa. Että tyttö voi laittaa huivin päähänsä jos haluaa. Ja riisua sen pois jos haluaa. Tai jos tulee hiki.

Suomi ei ole maa jossa aikuiset miehet pitävät vahtia koulujen aitojen takana. Tällaisessa tapauksessa suomalaisen ja opettajan tulee toimia seuraavalla tavalla:

- selvittää kuka koulun liepeillä maleksija on sekä
- mikä on hänen asiansa
- auttaa häntä selvittämään asiansa, jos se koskee koulua tai sen oppilasta kouluun liittyvissä asioissa; henkilökunnan ei ole soveliasta tapailla tuttaviaan koulun alueella!
- pyytää häntä kohteliaasti poistumaan koulun välittömästä läheisyydestä, jos hänen syynsä oleskella alueella ei ole legitiimi
- valokuvata henkilö tai ottaa hänen tuntomerkkinsä ylös
- ilmoittaa esimiehelle ja tarvittaessa poliisille tapahtuneesta.

Jos "huivipoliisilla" on yhteyksiä uskonnolliseen yhteisöön tai esim. paikalliseen moskeijaan, asia pitää mitä pikimmin ottaa esille yhteisön edustajien kanssa. Vakavaan sävyyn.

Kotoa ja omasta yhteisöstä lähtevä kontrolli ja alistaminen EI anna lapselle hyviä eväitä pärjätä maailmassa.

Usein epäilen ettei tämä ole kaikissa kulttuureissa tarkoituskaan. Ainakaan tyttöjen ja naisten kohdalla.

perjantai 7. elokuuta 2009

25%, 50% vai 37,5%?

Opettaja-lehti kolahti luukusta ja olihan sielläkin jotain tästä ajankohtaisesta aiheesta, eli siis siitä kuinka emme tee tarpeeksi maahanmuuttajiemme hyväksi.

Ihan juuri kerroin YLEn kertoneen että 25% maahanmuuttajanuorista ei pääse peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin käsiksi. En yksinkertaisesti viitsi etsiä alkuperäistä Opetushallituksen julkaisua josta YLE on tietonsa saanut, mutta uskon sen olevan juuri kuten YLE sanoo. Miksikö uskon tiedotusvälineen sanomisiin maahanmuuttaja-asioissa? No siksi että 25% on aivan helvetinmoisen iso luku, helposti ymmärrettävä osuus jostakin, ja YLE ei takuulla kaunistele lukua ainakaan alaspäin.

Pidän siis osoitettuna että Opetushallitus todellakin kertoo joka neljännen maahanmuuttajanuoren jäävän vaille amis- tai lukiopaikkaa.

Mutta sitten Opettaja-lehti kertoo että

Maahanmuuttajataustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutuksessa suomalaisia huomattavasti harvemmin.

Alle puolet toisen polven maahanmuuttajista saa suoritettua lukion tai ammattikoulun loppuun, Mia Halonen kertoo.


Minusta alle puolet on huomattavasti suurempi ja paljon iskevämpi luku kuin 25%.

Opettaja-lehti ei kerro mikä on Mia Halosen ja Johanna Lasosen lähde, mutta kun he ovat ihan kirjan tehneet aiheesta

Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisemassa kirjassa Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä tarkastellaan monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä. Kirjan toimittajat Johanna Lasonen ja Mia Halonen toteavat, että ihmisten tapojen ja ulkonäön erilaisuus vaikuttaa muun muassa maahanmuuttajien työllistymiseen.


niin kai heillä jotain kovaa dataa on esittää väitteen perustaksi.

En todellakaan epäile väitteen todenperäisyyttä. Ja pidän lukua järkyttävän suurena.

Mutta kuten aina median kanssa askarrellessa, olen ymmälläni.

Opetushallituksen mukaan vain 75% maahanmuuttajanuorista jatkaa toisen asteen opintoihin. Lasonen-Halosen mukaan alle 50% maahanmuuttajanuorista valmistuu oppilaitoksestaan.

Olen aina vähän pihalla matematiikasta, mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla tarkoitetaanko nyt alle 50%:ä KAIKISTA maahanmuuttajanuorista vai alle 50%:ä JATKO-OPINTOIHIN PÄÄSSEISTÄ maahanmuuttajanuorista. Toisin sanoen, valmistuuko toisen asteen oppilaitoksista vähän alle 50% vai vähän alle 37,5% kaikista maahanmuuttajanuorista.

Edelleenkin olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan mikä mahtaa olla juuri tämän tutkijakaksikon tulkinta "maahanmuuttajasta". Vastatullut vai pelkästään -taustainen? Vaivaako koulutuksen katkeaminen (ja sitä väistämättä seuraava syrjäytyminen jos nyt ei elämästä niin ainakin työelämästä) ja täysin ennustettava loppuelämä veronmaksajien elättinä siis 37,5-50%:a niistä nuorista jotka aloittavat koulunsa kesken ja ilman kielitaitoa, vai ovatko luvuissa mukana ne uussuomalaiset jotka ovat ihan yhtä suomalaisia kuin me kanta-astujatkin, mutta silti ainutlaatuisen ihmeellisen erilaisia.

Paljon jää auki. Onneksi "joka neljäs" ja "alle puolet" ovat iskeviä ja päähän tarttuvia lukuja joita on hyvä heitellä, kun etsitään syitä siihen miksi maahanmuuttajilla on niin vaikeaa Suomessa.

Me emme tee tarpeeksi heidän hyväkseen. Siksi alle puolet jne.







Mutta eipä hätää! Halosen-Lasosen kirja kädessämme voimme matkata kohti parempaa tulevaisuutta. Tässä makupaloja Opettajan artikkelista. Teos on varmasti silkkaa rautaa ja täyttä asiaa:

Avainsanana monikulttuurisuuden hyväksymisessä ja ymmärtämisessä on kulttuurienvälinen osaaminen, joka perustuu avoimeen vuorovaikutukseen eri kulttuurien ja ihmisten välillä.


Tämä on todella hienosti sanottu. Käytännön sovellukset ovat varmasti aivan nurkan takana.

Erilaisuudesta voimaa

Kulttuurienvälisen osaamisen kehittämisessä lähtökohtana on monikulttuurisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen.

– On tunnustettava ihmisten eri- ja monikielisyys, kulttuuritausta ja kaikesta erilaisuudesta syntyvä osaaminen, Lasonen toteaa.


Erilaisuudesta syntyvä osaaminen. Joo, sitä mä haluan. Mulle yks tuollainen, kiitos, ja paljon kastiketta. Muuten tarttuu pahasti kurkkuun.


Edit: täältä voi lukea taas jotain ihan muuta näistä prosenteista. Opetushallituksen vastaus ihmettelyyni kantaväestön nuorten koulupaikatta jäämisestä tai pois jäämisestä näyttäisi olevan 5,5%, mikä suhteutettuna koko ikäluokkaan on valtav määrä potentiaalisia syrjäytyjiä. Mutta maahanmuuttajista - mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - OpH sanoo... 15,4%, täsmennettynä että kyse on EU:n ulkopuolisten maiden ensimmäisen polven mamuista.

Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia.


Kuka osaa prosentit? Jos ensimmäisen polven maahanmuuttajista dropoutteja on 15,4% ja "maahanmuuttajista" yleensä 25%, minusta näyttää että luvuissa on jotain mätää.

torstai 6. elokuuta 2009

Syksyn enteitä 2

Voin yhtä hyvin lopettaa bloggaamisen. Kollega, sosiaalidemokraattinen opettaja Riku Malinen Herttoniemenrannan ala-asteelta tiivistää yhteiskunnassamme ja koulumaailmassa piilevät ongelmat ja niiden ratkaisun:

Raha ratkaisee hyvin paljon ongelmia.


Malisen ajatuksia saamme lukea Uutispäivä Demarista joka kertoo että

Helsingissä jaetaan jo kouluja "hyviin" ja "huonoihin"


Tämä asiaintila ei kylläkään ole uutinen eikä yllätys. Miksi siis Demari kirjoittaa asiasta? No siksi että sosiaalidemokraattinen kansanedustaja Päivi Lipponen on emännöinyt keskustelutilaisuuden jossa on paneuduttu Helsingin hyviin ja huonoihin kouluihin. Tosin hyvä/huono-jaottelu on "vaarallinen", joten sosiaalidemokraattinen ilmaus kuuluu nyt

Koulut eivät ole sinällään hyviä tai huonoja vaan toimintaympäristö pistää niiden edellytykset saattaa lapset maailmalle koetukselle hyvin eri tavoin.


Tämän lausuivat jo mainittu Malinen ja filosofian maisteri Venla Bernelius jolla on hautumassa väikkäri aiheesta. Bernelius:

Berneliuksen mukaan yhtenä ongelmana on se, että oppilaat saavat nykyisin hakeutua mihin tahansa kouluun, mikäli paikkoja vain löytyy. "Koulumarkkinat" lisäävät eroja.

– Vanhemmat juoksevat koulujen maineen perässä. Tämä on surullista, koska ei ole näyttöä, että "huono koulu" sinänsä vaikuttaisi yksittäiseen oppimistulokseen. Vanhemmat voivat pistää lapsensa aika turvallisin mielin mihin tahansa helsinkiläiskouluun, Bernelius rauhoitteli.

Koulu saattaa vaikuttaa myös asumispäätökseen, kun vanhemmat haluavat varmistaa oppilaspaikan "hyvästä" koulusta. Bernelius varoittaa ilmiön haitoista. Britanniassa koulujen pisteytys on vaikuttanut jopa 34 prosenttia asuntojen hintoihin.


(Mainittakoon että olen aiemmin tutustunut Berneliuksen työhön ja todennut sen tieteelliset kriteerit täyttäväksi. Lipposella on kuin onkin selkänoja - miksi hän silti aina kallistuu väärään suuntaan?)

Nämä asumis- ja muuttamisasiat ovat vapaan yhteiskunnan ongelmia, ja liittynevät siihen että ihmisillä on oikeus ja vapaus etsiä onnea, rauhaa ja vaurautta sieltä mistä huvittaa. Sosiaalidemokraattiseen ajatteluun tällainen vapaa säntäily ei oikein sovi. Koulujen pistetys paljastaa ettei kaikkialla olekaan ihan samanlaista. Älkäämme siis pisteyttäkö.

On ikävä tosiasia että on kivoja paikkoja ja vähemmän kivoja. Kaikki haluavat niihin kivoihin. Siksi ne ovat kalliita paikkoja. Eikö sosiaalidemokraateille opeteta elämän perusasioita? Ilmeisesti ei, koska väärin valitseville kansalaisille heilutellaan sosiaalidemokraattisessa mallissa porkkanoita (jotka ovat todellisuudessa keppejä valepuvussa - sosiaalidemokraattiseen malliin ei kuulu vapaus valita. Sinähän tartut porkkanaan tai itket ja tartut.)

Berneliuksen mukaan asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa merkittävästi koulujärjestelmän sujumiseen. Sosiaalisen sekoittamisen politiikka toimii, jos siihen ei pakoteta vaan annetaan porkkanoita.


Ihan passeli ajatus. Otan mieluusti vastaan porkkanan jolla pääsen muuttamaan kivemmalle alueelle. Mutta mistä tunnistan vähemmän kivan alueen? Kerro kerro Demari:

"Huonon" asuinalueen leima syntyy, jos maahanmuuttajien määrä ylittää tietyn kynnyksen.

– Silloin uhkana pelkästään maahanmuuttajalähiöiden ja -koulujen syntyminen, vaikka maahanmuuttajat eivät ole sinänsä mikään ongelma, hän korostaa.

Hänen mukaansa Ruotsissa on havaittu, että jos maahanmuuttajien osuus tietyllä alueella ylittää 20 prosenttia, keskiluokkainen kantaväestö haluaa muuttaa pois. Bernelius toteaa, että Helsingissäkin kynnys on ylittymässä joissakin kaupunginosissa.


Aha.

Kyse oli siis maahanmuuttajista, ei kaupungissa sen perustamisesta asti asustelleesta köyhästä ja ongelmaisesta vähäosaisesta kansanosasta.

Jopa löytyi selitys Lipposen mielenkiinnolle. Hänhän on suorastaan järkyttynyt:

Keskustelutilaisuuden emäntä, kansanedustaja Päivi Lipponen totesi järkyttyneensä väitöskirjan tiedoista, että koulut ovat alkaneet eriytyä pahan kerran Helsingissä.


Eriytymisellä Lipponen tarkoittaa nyt siis monikulttuuristumista. Sitä vanhaa, marxilaista luokkajakoa ei nyt kannata mainita, koska se ei näy eikä kuulu Lipposen Töölön-kotiin.

Tästähän on ollut puhetta aiemminkin... toistuvasti...


Minusta on järkyttävää että Herttoniemenrannan ala-asteen oppilaista 25% on maahanmuuttajia (tai -taustaisia). Miksi? Siksi että Herttoniemenranta on uusi, siisti, viihtyisä kaupunginosa hyvien kulkuyhteyksien varrella lähellä Helsingin kantakaupunkia. Asunnot ovat siellä hinnaltaan ainakin minulle yhtä tavoittamattomissa kuin Kaivopuistossa. Jos tällaisen alueen koululaisista joka neljäs on lähtöisin Suomen ulkopuolelta, täytyy todeta että alueelle on osunut erittäin hyvätuloisia ulkomaalaisia. Tai sitten jossain jaellaan porkkanoita toisille enemmän kuin toisille.

Kaikki tietävät että Herttoniemenrannassa on omistusasuntojen joukkoon siroteltuna merkittävä määrä sosiaalisesti tuetun asumisen yksiköitä, ts. vuokrataloja. Octavius kertoo lisää, ja siellähän Venla Berneliuskin möllöttää.

Malinen ja muu henkilökunta Herttoniemenrannassa niittää sitä mitä maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikalla kylvetään.

Nyt haluaisinkin kysyä Lipposen Päiviltä: mitä MUUTA maahanmuuttajien asuinalueiden viihtyisyyden ja koulutien tasoittamiseksi pitäisi tehdä kuin päästää heidät asumaan kaupungin hienoimmille paikoille ilman omaa sijoitusta ja panosta? Minkälaisia uusia uhrauksia pitäisi tehdä?

Malinen ei vaikuta aivan tyytyväiseltä kaupunki- ja asuntopolitiikan tuloksiin. Minusta tämä Malisen vetoomus

Asuntopolitiikka on tärkein ongelmien ratkoja. Maahanmuuttajia pitäisi olla jokaisella asuinalueella suhteellisen tasaisesti


kuulostaa Demarin jutussa annetussa viitekehyksessä hätähuudolta: Herran tähden, ottakaa edes osa meidän rikkaudestamme muihin kouluihin!

Tämä tavoite

Tavoitteena pitää olla hyvä lähikoulu niin, että oppilaat, opettajat ja vanhemmat voivat ylpeinä todeta, että meidän koulu on paras,


ei nimittäin tunnu toteutuvan nykyasetuksilla. Ainakaan Herttoniemenrannassa.

Lisähuomio edelliseen

Tämä pieni huomio ansaitsee oman otsikkonsa, ettei se hukkuisi tekstimassaan. Omasta mielestänikin jaarittelen ja maalailen liikaa, joten yritän pyrkiä jatkossa lyhyempiin iskuihin. Samalla bloggaamisen kynnys pysyy mukavan alhaalla.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu YLEn uutinen kertoo meille että

Maahanmuuttajapojat aloittavat peruskoulun jälkeiset opinnot jonkin verran tyttöjä useammin. Opetushallituksessa on huomattu, että maahanmuuttajatytöt eivät välttämättä hae opiskelupaikkaa toista kertaa, mikäli ensimmäisellä hakukerralla ei tärppää.


Tätä seuraa Astrid Thorsin huomio että

kaikissa kulttuureissa ei välttämättä kannusteta opiskeluun samalla tavalla kuin Suomessa.


Niin. Nuo maahanmuuttajat ja heidän erilainen kulttuurinsa.

Huomaatteko miten häikäilemättömästi termiä "maahanmuuttaja" käytetään? Oletan että Astrid viittaa lainatussa lauseessaan joihinkin tiettyihin kulttuureihin, mutta koska olen ennakkoluuloista ja rasismista vapaa, en pysty saamaan päähäni mitä kulttuureja Astrid tarkoittaa.

Onhan nimittäin Media opettanut meille että

Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulussa jopa kantaväestöä paremmin. Opetushallituksen tutkimuksen mukaan myös maahanmuuttajissa tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin. - Ilta-Sanomat


What. The. Fuck.

Vakavasti puhuttuna tiedän kyllä mitkä kulttuurit pärjäävät ja mitkä eivät, ja niin tietää Astridkin. Me tiedämme myös miksi joidenkin kulttuurien maahanmuuttajatytöt jäävät ilman koulutusta. Me kaikki tiedämme.

Tarvitseeko edes sanoa ääneen? Ja uskaltaako?

Syksyn enteitä 1

Samalla ennustettavuudella kuin Tiimarin penaali- ja hajukumimainokset kolahtavat luukkuun kesän lopulla, palailevat tavanomaiset epäillyt taas tiedotusvälineisiin. Viesti on tuttu. Me emme tee tarpeeksi maahanmuuttajaväestön hyväksi. Tästä todisteena YLE kertoo että

Opetushallituksen mukaan maahanmuuttajanuorista jopa joka neljäs jää peruskoulusta päästyään ilman aloituspaikkaa ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Syyn tähän arvellaan löytyvän kielitaidon puutteista.

Suomi toisena kielenä -opettajien yhdistyksen puheenjohtaja Katriina Rapatin mukaan esimerkiksi aineenopettajien, olipa aine sitten matematiikka tai historia, tulisi nähdä oma roolinsa myös kielenopettajana ja kielellisen aineen opettajana. Näin kielenoppimista voitaisiin tukea paremmin. Peruskoulun maahanmuuttajille suunnatut suomi toisena kielenä -tunnit eivät Katriina Rapatin mukaan yksistään takaa opinnoissa pärjäämistä.

Maahanmuuttajapojat aloittavat peruskoulun jälkeiset opinnot jonkin verran tyttöjä useammin. Opetushallituksessa on huomattu, että maahanmuuttajatytöt eivät välttämättä hae opiskelupaikkaa toista kertaa, mikäli ensimmäisellä hakukerralla ei tärppää.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin mukaan ongelmana on myös se, että kaikissa kulttuureissa ei välttämättä kannusteta opiskeluun samalla tavalla kuin Suomessa.


Ei mikään pieni pala nieltäväksi, eikä koulu ole vielä edes alkanut.

Tällaisten uutisten edessä tahtoo tulla voimaton olo. Mistä aloittaa kommentointi? Mikä on keskeinen asia? Miten purkaa sotku johon koko Suomea ollaan vetämässä?

Aloitetaan alusta.

Jopa joka neljäs jää ilman aloituspaikkaa. Sana "jopa" tarkoittanee että osuus on suuri. En osaa sanoa. Mikä mahtaa olla kantaväestön nuorten osuus niistä joille jatkopaikkaa ei lohkea? Tai niistä jotka menevät lukioon huonoilla papereilla pudotakseen pian pois?

"Joka neljäs" on valtava osuus, kun tarkasteltavana on koko koulunsa lopettava ikäluokka. Vai onko? Keitä ovat "maahanmuuttajanuoret?" Vastatulleita? Koko ikänsä Suomessa asuneita? Jos vastatulleita, en näe suurta syytä huoleen. Tietysti kieli on hakusessa. Tietysti ongelmia on. Mutta turvapaikanhakijoita ei ole vyöryksi asti, pakolaisia otetaan vain 750 ja työperäisistä tulijoista on karjahteleva pula. Neljäsosa mitättömän pienestä määrästä on siis hyvin hyvin vähän. Missä ongelma? Emmekö selviä kourallisesta tyttöjä ja poikia, jotka tarvitsevat vain vähän lisäopetusta, tukea opiskelupaikan haussa ja ehkä pikkiriikkisen kiintiön kielipuolille.

Vai onko totuus että uutisessa maahanmuuttajanuoriin lasketaan se valtaisa, alati kasuava kansanosa joka varttuu itäisen pääkaupunkiseudun lähiöissä? Toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajien ainoa konkreettinen kontribuutio Suomen kehitykselle?

Mitä tekemistä heillä olisi maahanmuuttajakategoriassa? Ainakaan jos puhutaan kielivaikeuksista? Miten maahanmuuttajuus rampauttaa koko ikänsä Suomessa asuneen nuoren koulunkäynnin? Mikä osa hänestä on maahanmuuttajaa, jos hän on Suomessa syntynyt?

Uutisen epämääräisyys on huomattava. Jos tarkoitus oli valottaa yhtä maahanmuuton kiistatonta ongelmaa, yritys epäonnistui. Se jää nimittäin kertomatta että ulkonäöltään ja kieleltään erilainen, maahanmuuttajaTAUSTAINEN henkilö on Suomen johtavien monikulttuuristajien kirjoitta mamu silloin kuin HEILLE sopii, ja suomalainen aina muulloin.

Tämä on klassinen kusetuskikka. Aina kun puhutaan maahanmuuttajista ja maahanmuutosta, pitää kysyä: kenestä oikeasti puhutaan.

Teen sen ilkeän johtopäätöksen että myös ikänsä ja koko koulutaipaleensa Suomessa asuneet maahanmuuttajataustaiset nuoret putoavat tähän yhden neljänneksen uhrikategoriaan. Ainakin omat havaintoni ja kirjoitukseni tukevat johtopäätöstä.

Sana "jää" viitannee siihen että mainitut nuoret ovat aktiivisesti hakeneet jatkopaikkaa. Tähän on helppo uskoa, koska jokainen palkkansa arvoinen opo kaivaa ei jätä kiveä kääntämättä saadakseen joka penskan sijoitettua. Vaikka sitten väliaikaisestikin, ks. maininta lukioista edeltä.

Uskon todellakin että kielitaidon puute on selittävä tekijä koulutien tyssäämiselle lähtökuoppiinsa. Mitä tälle asialle voitaisiin tehdä?

Lainaan itseäni Hommafoorumilta. Näpyttelin tuohtuneen pikavastauksen Spinnun postaamaan uutiseen, mutta uskon että olennainen välittyy siitäkin:

Maahanmuuttajien palvelemiseksi ei riitä mikään sen vähempi kuin kokonaan erillinen, rinnakkainen koulujärjestelmä. Mistä rahat? Jos... kun mamujen määrä nykyisen muotoisissa kouluissa lisääntyy, lisääntyy opettajien työmäärä eksponentiaalisesti. Opetat - tai itket ja opetat - matikat ja yhteiskuntaopit monikielisesti ja -kulttuurisesti. Tulos: opettajat kävelevät ulos. Tuollaisen menon pedagogisena tuloksena saadaan sillisalaattia josta TODELLISEN tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa yhtään mitään. Mutta näyttää hyvältä paperilla: hei me monikulttuuristutaan!

Jos opettaja tuohon Rapatin visioon lähtee, hän joutuu käytännössä luomaan tyhjästä oppimateriaalit ja kasvattamaan omaa kompetenssiaan päättymättömillä jatko-opinnoilla. Mistä rahat? Mistä aika? Mistä motivaatio? Monikulttuurisista kouluista tulee pikkurapattien pelikenttiä. Mitä suomi toisena kielenä-aineen opettaja tietää tiede- ja muiden substanssiaineiden opetuksesta? He askartelevat pienryhmiensä kanssa, pienemmällä perustuntimäärällä, eli heillä on aina enemmän aikaa yhtä oppilasta kohti kuin riviopettajalla.

Periaatteessa Rapatti on ihan oikeassa: jos halutaan kielipuolioppilaat kunnialla läpi koulusta, jotain tuon kaltaista pitäisi viritellä. Kasvukeskusten pakkomonikulttuuristamisella luodaan todellinen kasvuala. Kasvava kysyntä pienille yksiköille joissa on pienet ryhmäkoot ja rajattomasti materiaali- ja henkilöstöresurssia, että maahanmuuttajat, nuo kallisarvoinen rikkaus, saadaan tekemään edes jotain tuottavaa työtä tulevaisuudessa.

Jokainen voi omalta osaltaan funtsia olisiko tuollaisille yksiköille käyttöä ihan kantislapsillakin.

Summa nuivarum: Suomen koulun kantokyky ei kestä lisääntyvää monikulttuurisuutta. Paitsi jos jostain löytyy runsaudensarvi joka syytää rajattomasti rahaa rapattien projektille.

Vaikka rahaa löytyisikin, en näe mitään syytä haaskata sitä kansainvaelluksen ruokkimiseen.


On kaikkien etu että jokainen Suomessa asuva nuori saa koulutuksen, ammatin ja työtä. Se vain ei onnistu niiltäkään joilla kieli ei ole pääasiallinen ongelma.

Rapatti:

Peruskoulun maahanmuuttajille suunnatut suomi toisena kielenä -tunnit eivät Katriina Rapatin mukaan yksistään takaa opinnoissa pärjäämistä.


Maa kutsuu Rapattia. MIKÄÄN ei takaa opinnoissa pärjäämistä. Kielitaidon puute kyllä aika tarkkaan takaa että opinnoissa EI pärjätä.

Sitten yksinkertaiseen mutta kiistämättömään loppupäätelmään: maahanmuutto on huono ajatus sekä vastaanottavalle maalle että muuttavalle yksilölle. Erityisesti lapselle. Suomella ja koulullamme ei ole resursseja auttaa kaikkia. Suomeen saapuminen ei takaa onnea ja menestystä tulijoille. Mitä useampi tulee rasittamaan resurssejamme, sitä vähemmän kaikille riittää. Ensimmäisenä ja eniten kärsii suomalainen lapsi, ja heistä ensimmäisenä ja eniten ne jotka tarvitsisivat systeemin tukiresursseja, eli köyhät, oppimishäiriöiset ja muuten tuettavat yksilöt. Veikkaan että aika moni heistä löytyy siitä kasasta joka variseen lattian raoista sen yhden neljäsosan maahanmuuttajista seurana. Missä heidän tukijansa ovat?